Rakas päiväkirja,

VIHAAN MUUTTOA! Pankin avainlukulista on a) roskissa b) muuttolaatikossa c) jossain tosi hyvässä tallessa, jota en enää löydä. ARGH!

*
Kun työmeiliin saapuu meili joka sisältää sanan henkilöstömuutokset, voi päätellä, että tämä ei nyt ole välttämättä niitä parhaita uutisia. Tapahtumat luetaan uutisista, ja jännitetään; miten käy työkaverin keittiöremontin nyt? Miten talon ostajalle käy?

Onneksi tällä kerralla me huokaistaan helpotuksesta ja suunnitellaan tulevaa. (Ja samaan aikaan mietitään, kannattaiskohan tutkia sivua www.mol.fi vai jotain muuta?) Globalisaatio ja kapitalismi, ja tehokkuusajattelu, ne on vähän kirosanoja aina silloin tällöin.
**

MUSE MUSE MUSE! *sekoaa* Ihanat punaiset housut ja välkkyvä flyygeli. Paras keikka pitkään aikaan.
***

Kampissa on LIDL, mä oon ihan koukussa. Mistään ei saa niin hyvää jogurttia, suklaata ja Radleria. (paitsi parempaa radleria ehkä saa saksalaisesta bistrosta, mutta suomessa ihanuutta ei edes tunneta!)
****

Ai niin, haluisinko mä sen N95 puhelimen, vai E65?

Äänetöntä huutoa, pitkään ja hartaasti.

Mä en oikeesti jaksa enkä halua muuttaa. En nyt. Ei se pakulla ajaminen mitään (tarkistin, että mulla on joku vastuuvakuutus, eikö sen pitäis ainakin jotain korvaa, jos ajan pakun vahingossa vaikka seinään?), eikä se roudaaminen, eikä ne paperiasiat. Mutta pakkaaminen, pakkaaminen, pakkaaminen, siivoominen, siivoominen, ja purkaminen. AAA! Nyt ei huvita. Ja muutto on alle kahden viikon päässä. Mä en nyt haluu. Enkö mä vaan sais käpertyy tonne sänkyyn ja nukahtaa?

Tai ehkä mä vaan kerään kaiken energiani, ja alan pakkaamaan.

Kid Nation

LOS ANGELES, Aug. 22 — Children who participated in “Kid Nation,” a CBS reality show that has come under fire over questions of whether it violated child safety and labor laws, were required to do whatever they were told by the show’s producers, 24 hours a day, 7 days a week, or risk expulsion from the show, according to a copy of the contract signed by the children and their parents.

The contract also specifies that while the children could be paid for their participation, those payments or the agreement to be fully under the producers’ direction did not constitute employment under the producers’ interpretation and therefore was not subject to any state or federal labor laws.

New York Times 23.8.2007


Ollaan katsottu Kid Nationia nyt kaksi ensimmäistä jaksoa. Rehellisesti sanottuna en tiedä, itkisinkö, nauraisinko vai oksentaisinko. 9-vuotias lapsi katsoo itkien kun kana lahdataan. Miksi tällainen ohjelma tehdään? Lapset itse motivoivat toisiaan sanomalla, ' This is to prove that children can also work as a community and succeed'. Mutta miksi lapsien täytyisi? Ei kahdeksanvuotiaan tarvitse vielä osata tulla toimeen ilman vanhempia. Lapsia kannustetaan myös työskentelemällä kovemmin, sillä nelihenkinen lasten kaupungin Town Council lahjoittaa kovimmin töitä tehneelle Kultaisen tähden, arvoa 20 000 dollaria.

Katson tätä luultavasti jatkossa, haluan päästä vähän paremmin sisään hommaan. Onko lapset (ehkä vanhempien tahdosta) ohjelmassa julkisuuden, rahan vai kokemuksen takia? Tällä hetkellä vahvasti uskon, että kyseessä on kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa.

Kai se tästä suttaantuu?

Eilinen oli kyllä niin monien tunteiden päivä.

Aamulla sukkahousut valui, ja kaikki vaatteissa tuntu olevan jotenkin väärin. Onneksi sain tekstiviestin, päästään katsomaan asuntoa!

Töissä tuskailin, ja palkkakuviot onkin päin v*ttua. Kiva ku selvis tässä vaiheessa. Palkkaa siis odotellaan, toivottavasti ei kovin pitkää. Pikainen irtisanoutuminenkin kävi mielessä. Mutta ei ole kiva odotella palkkaa, kun muuttokin on hyvin mahdollisesti edessä seuraavaan pariin viikkoon, vuokraile siinä sitten pakuja ja maksa takuuvuokrat, kun rahaa ei ole edes bussikorttiin..

ARGH!

Hei!

Sain tänään allaolevan muistutuksen maksamattomista myöhästymissakoista.
Olen kuitenkin kyseisen 2,40 e maksanut jo 16.5...

Näin alkoi ihanainen sähköposti jonka muotoilin eilisiltana kijastoon. Minähän olen tämä maksanut, ja en luovuta.

Sain pahoittelut. Ja itse mietin että mikähän järki tässäkin kohkaamisessa oli..

Muistutus myöhästymissakoista / Fine fee statement

Maksamattomat myöhästymissakot / Overdue fines to pay

Sinulle on kertynyt maksamattomia myöhästymissakkoja.
Ole hyvä ja maksa sakkosi kirjastossa tai verkkomaksulla.

Kirjastokaaosta podin viimeksi tammikuussa. Maksoin velkani ja jätin kirjastosekoilut taakseni. Tänään yllättäen minua lähestytään uudelleen sakoilla. Sakoilla, jotka olen maksanut toukokuussa!? Hienosti menee.

24/7

Pari päivää sitten päivittelin, IIKS! Meillä on BB 24/7. Tänään se oli siunaus. Kurkku on kuin raastinraudan alle jäänyt, nenä tuhisee ja punoittaa. Neljän seinän sisällä siis maaten on kulunut tämä perjantai, josta piti tulla huippu. Sub Urban Triben keikka oli suunnitelmissa, mutta eiköhän noita keikkoja lisääkin tule..

Töistäkin soitettiin, vuorolistat suunniteltu päin h*vettiä, liikaa ihmisiä saikulla, ja nyt ei ole töille tekijöitä. Onneksi, onneksi olen siirtymässä uusiin hommiin..

Haista paska-meininkiä

Mulle vittuillaan asiasta ja työtehtävästä, johon mua ei ole perehdytetty asiallisesti. Edes osa esimiehistä ei ole tietoinen 'oikeasta' menettelytavasta. Ja mulle vittuillaan? VOI V***U!

Helsinki 18

Nyt asun Helsingin keskustassa. Riippuen tietysti mielipiteestä, mutta lyhyt kävelymatka Stockan kellon alle. Se riittää. Hetken päästä onkin treffit kavereiden kanssa niillä nurkilla.

Lauantai oli täynnä pakkausta ja roudausta. Stressin huippu oli ja meni, mutta vielä riittää puuhaa. Muuttaminen on NIIN perseestä. Todellakin.

Uusi hieno töllö digibokseineen hurmasi, kunnes... Welhon kaapelimodeemi on vielä toistaiseksi toisen koneen modeemina. Se toimikin melkein 10 minuuttia. Splitteri seinässä ei toimi netti eikä näy televisio. Televisio näkyy välttävästi ilman sitä. Joku on nyt pahasti pielessä. Korjaaja tilattiin ensi viikolle. Ilmaiseksi, mutta jos me ollaan itse aiheutettu vika, tulee 50 euron laskun. 'In Finland we have this thing called Reilu Meininki'. As if. Ensiks pitää ostaa digiboksi, ja sitten kun kahden saman palveluntarjoajan laitteet yhdistää, ei toimi enää kumpikaan. WTF!

Random shit

Viikonloppu vierähti liian nopeasti, käytiin ostamassa hitech-hömppää (digiboksi ja kaikki maailman kanavat, jeejee!). Lauantaina kannettiin ja roudattiin, ja siirrettiin huonekaluja nurkasta toiseen, ja ihailtiin jälkeä, tästähän tulee hieno! Siinä sitten vierähtikin pitkälle iltaan.. Sunnuntai levättiin (sunnuntaihan on lepopäivä..) ja tänä aamuna ennen iltatöitä menin vanhalle asunnolle kasamaan kamoja. Huh huh. Eihän sitä paljon ole, mutta silti ihan liikaa. Valoisalta kyllä näyttää, tämä urakka päättyy kyllä ennen pitkää. JEE! Mutta pelottavaa on se, että epämääräisiä meidän, sinun ja minun random shit-pusseja ja -laatikoita on ympäriinsä. Ihan joka paikassa.

Vielä ois töitä neljä tuntia. EI KYKENE! Pakko pitää vapaa-aamujakin tällä viikolla. Ihan pakko.

Final Sales

Miksi mennä ostoksille normaalihinnoilla, kun voi mennä Final Sales-aikaan? Eilisen saldo oli 1* caprit, 1*neule, 1*poolo, 2*alushousut ja 4*sukat. Ja rahaa tuhraantui 35 euroa. Tätä pitää tehdä useamminkin.
***

Työpaikkani on keskisuuri(tai jopa ehkä yksi suurimmista) toimija tietoliikennealalla, ja kohtaan päivittäin erilaisia näkemyksiä ja erilaisia kuluttajia, joilla suurimmalla osalla ei ole pienintäkään hajua, mitä he todellisuudessa ostavat. Koska kaikki on niin uutta, ettei tavallinen tallaaja pysy perässä.

Miksi ostaa hienot laitteet, jos et edes niitä osaa käyttää, tai parhaimmillaan, et edes halua käyttää niiden ominaisuuksia? Kärsivällisyys ei riitä uuden teknologian kanssa, eikä sen kompasteluita anneta anteeksi. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki joka on teknologisempaa kuin abloy-avain on turhaa. Miksi navigoida, kun on kartat? Miksi soittaa videopuhelu, kun voit mennä käymään?

Samaan aikaan on upea seurata teknologian kehitystä (ja yllättyä, vaikka taidankin itse asiassa olla alan ammattilainen), mitä kaikkea voimmekaan saada aikaan. Ehkä olenkin vain kyllästynyt niihin, jotka eivät ymmärrä?
***

Meille tulee tänään uusi televisio. Televisio, jonka tuoteselostetta en ymmärrä. Toivottavasti siinä on selkeä on/off nappi. Se riittää.

Mä tarvin loman. Nyt vain väsyttää yksinkertaisesti niin paljon, että kauppaan meno tuntuu ylivoimaiselta. Ei pysty, ei kykene. Ja muutto varmistui, siihen on aikaa kuukausi ja kahdeksan päivää. Pitäis siis pakata. Apua.

Sukellus menneisyyteen

Hautajaisissa suru aina kasvaa uudestaan. Alkushokin jälkeen tasaantuu, ja sitä ajattelee, että minä olen jo ihan sujut tämä tilanteen kanssa. Hautajaisissa kohtaa surun rumimmillaan, kaipauksen kauneimmillaan. Kaikkien silmistä näkee saman tuskan, kaikki näkevät sillä hetkellä toistensa sydämiin. Rakkaamme on poissa.

***

Kotiseudulla palaa aina kuin aikakoneella takaisin menneisyyteen, eritoten kun näkee koko suvun. Vanhat muistot nousee mieleen, ja tunnelman kruunaa automatka Don Huonojen tahdissa. Oi sitä teini-iän lempeä Kalle Aholaa kohtaan!

Samalla reissulla tuli käytyä läpi omia musiikkiaarteita, ja haalittua mukaan ne rakkaimmat. En edes muisntanut että omistan Jamie Cullumin cd:n! Ja kolme Kentin cd:tä! Pakko päästä kuuntelemaan.

Päivitys

Päivitystä kaikilta elämän alueilta:

Töissä aloitan huomenna osana toista tiimiä, työt monipuolistuvat (onko tää sana? ja jos on, kirjoitetaanhan se näin?) ja saan uudenlaista kokemusta. Lomittain molempia hommia, parempi näin, ei ala maistua puulta arki. Töissä on muutenki vähän myllännyt, uudet tiimit, uudet vuorokäytännöt ja sekoilua uuden systeemin käyttöönotossa. Mutta tutustun koko ajan paremmin työporukkaan, ja viihdyn entistä paremmin.

Valmistuminen häämöttää. Odotan opinnäytetyötä viimeisiä muokkauksia varten tarkistuksesta (miksi edes tässä vaiheessa nämä hommat ei voi toimia?). Opettajan kommentit olivat hieman vaikeasti tulkittavissa, rivien välissä lukee vähän sitä sun tätä. No, tuli mitä tuli, aion valmistua. Tätä hommaa en enää katsele. Hyväksytty on aina hyväksytty.

Pikkuhiljaa alkaa arki muotoutumaan, ja löydän aikaa itselleni, kavereille ja miehelle. Jotenkin stressi koulusta sai musta entistä apaattisemman, vaikka normaalisti toimin parhaiten pienen paineen alla. Ehkä väsymys on ollut turhan suurta.

Ihanaa miestä odottelen töistä, ruoka on odottamassa. Outoa aikuisen naisen elämää, kahdeksaksi töihin, neljältä kotiin, kauppaan, ruoan laitto, siivoilua. Hui! En kai mä ole aikuiseksi ryhtymässä? Onneksi huomenna on jo ihanainen vuoro 12-20, ja lauantaina kotihipat. HIH!

Ja lopuksi ihanainen luurilla otettu kuva viikonlopun huumasta. Tärkeintä ei ole se kuvan laatu, vaan ne muistot!