Uusi koti.

Mun blogi muutti. Puhtaalta pöydältä voin ehkä aloittaa uudenlaisen blogituksen.

Uusi koti on täällä.

Outoa, perin outoa.

300 metrin päästä kotioveltani sijaitsee postitoimisto. Äitini lähettää minulle verhot, ja lähetystunnuksella seuraan niiden saapumista. Ja tajuan, minun postinihan tulevatkin n.kilometrin päähän Sturenkadulle. Ilmeisesti asumme maagisen postinumeroalueen väärällä reunalla.

Kotikaupungissani pohjanmaalla on kaksi postitoimistoa. Täällä on postitoimistoja kuin sieniä sateella. Miksi maaseudulla ja pienissä kaupungeissa keskitetään, vaan ei täällä?
**

Käyn kaupassa, vesisateessa kannan vessapaperipakettia(/pussia.. ihan sama) kotiin. Lasken pussin eteiseen, seinään nojaamaan. Seuraavana aamuna nostan paketin vessaan. Seinässä on mojova softembomainos. Anteeks mitä, miten tuo voi tosta irrota, ja kiinnittyä seinään?

Rätillä ja pesuaineella ei lähde. Pakko kaivaa karhunkieli ja hangata. Väri lähtee, mutta niin lähtee maaliakin. On sitten hiottu osa seinääkin.
***

Niistä Vallilan verhoista. Näen ne Kodin Anttilassa Kaisaniemessä. En osta, jään vielä harkitsemaan. Parin viikon kuluttua uudestaan Anttilaan, haluan ne. Ei oo. Stockmann, Helsingin keskusta, ei oo. Anttila Itäkeskus ei oo. Stockmann Itäkeskus, ei oo. Prisma Pohjanmaalla. Joo. Ja vielä parin viikon päästäkin samaisesta Prismasta löytyy kolmas, kun tajutaan, että kolmas tarvitaan.

Helsinki, Suomen kaupan keskus ja silleen. (ja turhan huutaa vastalauseita suuremmalle kohderyhmälle Helsingin seudulla, tai sivistymättömyydestä Pohjanmaalla. Pyh. Varautukaa sitten siihen kohderyhmään. Ja Pohjanmaa rules, oonhan mäkin sieltä.)

Pitkä hiljaiselo.

Jotenkin tuo muutto ei vaan niinku koskaan lopu. Tänäkin aamuna olohuoneen lattia oli täynnä pahvia ja muovia ja... No, nyt on ainakin lamput asennettu. Ehkä tämä kohta helpottaa, ja saan joskus tännekin jotain kirjoitettua, vaikka kuka tätä muka edes lukee?
***

Ystävä on kirjoitellut blogissaan viime aikoina monista asioista, joita olen itsekin jäänyt miettimään. Vanhoja ystäviä, joiden kanssa ei enää ole mitään yhteistä, joiden kanssa ei enää edes pidetä yhteyttä, koska olemme erilaisia.

Olin kiinnostunut uskonnosta nuorempana. Oli helppoa turvata johonkin, saada apua ja tukea, kun itselle tuntui monet vastoinkäymiset liian raskailta. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että monet uskovaisista elää pumpulissa, eikä heillä yksinkertaisesti riittänyt ymmärrystä asioille jotka minua ympäröivät; rikkinäiset perheet, alkoholi, ja suvun sisäinen henkinen ja joskus jopa fyysinenkin väkivalta.

Haluan kunnioittaa heitä, ja heidän valintojaan, mutta toivon, että myös heiltä riittää kunnioitusta minun ja muiden ystävieni valinnoille, jotka eivät samaan suuntaan edenneet.


Ps. jotten nyt liikaa puhuis asiaa, tai synkistelisi. Gina Tricot avaa ylihuomenna Suomen liikkeensä.

Ps2. Mun Vallilan verhot tulee tänään! JEI!

Uutuuden viehätystä.

Uusi asunto, uusi lelu.. Tässäpä kuulumiset viikolta.

Mersun Sprinter pakua ajeltiin viime viikonloppuna lukemattomia kertoja välillä Tapiola- Kamppi-Ruoholahti-Sörnäinen. Hullun hommaa. Mutta nyt asunto on jo verhoja vaille valmis. Ja minä tykkään. Vihdoin on tilaa, vihdoin on omat tavarat paikoillaam (ei vuokranantajan verhonrytkyjä pilaamassa tunnelmaa, saati samaisen vuokranantajan jotenkin koomisen taiteellisia ihme patsaita), tänne aion nyt kotiutua. Vielä kun työmatka lyhenisi. Luvassa on muutto työpaikan osalta vielä tämän vuoden puolella, mutta kun vuotta on enää alle kaksi kuukautta jäljellä, eikä pihaustakaan muutosta, niin vähemmästäkin alkaa epäilyttämään, milloin koko muutto edes toteutuu.

Uuden lelun sain, ja tämähän sieltä paketista löytyi. upea puhelin, mutta herää kysymys, että tarvitsenko oikeasti noin hienoa puhelinta? No tietty tarvitsen. A girl needs her gadgets ;)

Kavereiden puolella on hieman tuulista. Eikö se mene vähän niin, että jos järjestetään oikeat bileet, niin sinne kutsutaan kaikki? Eikä osaa kutsukortilla, osa sivulauseessa puhelinkeskustelussa, ja osaa ei sitten ollenkaan? No, tuleepahan ainakin tupareiden vieraslistalle selkeä linjaus.

Eilisiltana tutustuin uuden asuinalueen tarjontaan, ja vedin mahtavan työkaverin kanssa jopa karaokea. Tosin vain synttärisankarin kunniaksi. Keskustan hintoihin tottuneella oli sitten ehkä vähän liiankin hauskaa..

Väsyttää taas, tai edelleen. Ehkä menen aikaisin nukkumaan, tai sitten katson kuka saakaan tällä kertaa lähteä BB-talosta. Jos äänestäisin, äänestäisin kyllä Piiaa.

Windows Live Mail

Menin sitten asentamaan koneelleni Windowsin oman, hotmailille kaiketi lähinnä suunnatun ohjelman, Windows Live Mail. Tämä siksi, että hotmail ei tunne imap-tukea (Lue= sitä ei voi käyttää sähköpostiohjelmissa, kuten Mozilla Thunderbird). Sama osoite on ollut käytössä vuodesta.. öö..1997. Eli en jotenkin henno vaihtaa, ja alistun Hotmailille. Mutta viimeisimmät kerrat kun avaan ohjelman, se asentuu uudelleen, ja se kestää 10 minuuttia. Tämäkin postaus on keskeytynyt about 7 kertaa, kun Windows ilmoittaa asentavansa sitä. ARGH. Ehkä siirryn jonkun muun sähköpostin käyttäjäksi pian?

TJ1. Kohta paku saa kyytiä, ja Suvi muuttaa!

Äänetöntä huutoa, pitkään ja hartaasti.

Mä en oikeesti jaksa enkä halua muuttaa. En nyt. Ei se pakulla ajaminen mitään (tarkistin, että mulla on joku vastuuvakuutus, eikö sen pitäis ainakin jotain korvaa, jos ajan pakun vahingossa vaikka seinään?), eikä se roudaaminen, eikä ne paperiasiat. Mutta pakkaaminen, pakkaaminen, pakkaaminen, siivoominen, siivoominen, ja purkaminen. AAA! Nyt ei huvita. Ja muutto on alle kahden viikon päässä. Mä en nyt haluu. Enkö mä vaan sais käpertyy tonne sänkyyn ja nukahtaa?

Tai ehkä mä vaan kerään kaiken energiani, ja alan pakkaamaan.

Hiljaista on.

Työkone edelleen löytää itsensä lähes aina critical errorista kun avaan Bloggerin etusivun. Ja kun ainoastaan töissä on hetkiä, jolloin ehtii istahtaa alas ja kirjata ylös kuulumisia.

Mitä kuuluu?

* Muutto kahden viikon päästä! Vuokrattiin iso Mersun paku muuttoautoks, tää tarkoittanee sitä, että mun pitää ajaa sitä.

* Eilen kaverin kanssa katsomassa Stand Up komiikkaa On the Rocksissa, suosittelen, 6 euroa yli kahden tunnin huvista, ihan parasta. Näin ekaa kertaa naiskoomikon, ja elämänsä ensimmäisen stand up-keikan tehneen koomikon, mahtavaa. Enää ei harmita leffalippujen kalleus, kun livenäkin näkee noin halvalla vielä parempaa show:ta.

* Ostin lauantaina täydelliset kengät talvelle. Kenkiä ei ehkä koskaan ole liikaa.

Facebook ja vähän muutakin..

En muista oikeesti milloin viimeksi olisin näin kunnolla innostunut jostain nettihömpötyksestä. Facebook on vain niin kätevä! Nyt olen jo löytänyt vanhoja tuttuja, pitänyt yhteyttä uusiin tuttuihin joiden numeroa tai meiliosoitetta ei ole. Ja siellä voi olla hyvä ihminen (Save the Baltic Sea jne.) ja leikkiä piiskaavansa kaveria. Ja haloo, voi tarjota kaljat, ilman että maksaa mitään!

Työpaikka vaihtuu ja muuttaa. Palkanmaksaja muuttuu, ja fyysisestikin muutetaan kohta. Paljon muuttuu, eikä oikein kukaan tiedä onko tämä nyt hyvä vai huono asia. Mieti siinä sitten takuuvuokran kasaamista, kun et edes tiedä milloin osa palkasta maksetaan. Ens kuussa, vaiko vasta marraskuussa?

Tänään ois tarjolla pippaloa, mutta en taida jaksaa lähteä. Ehkä nyt on hyvä hengähtää, kohta taas juostaan suuntaan ja välillä vähän toiseenkin. Leffaan tekis mieli mennä, mutta on kyllä suoranaista ryöstöä pyytää lauantai-illan leffasta 11 euroa! Ehkä leffassa kävijöidenkin pitäis mennä lakkoon?

Hups, kuinkas kävikään?

Me sitten muutetaan. Kurviin.

Hei!

Sain tänään allaolevan muistutuksen maksamattomista myöhästymissakoista.
Olen kuitenkin kyseisen 2,40 e maksanut jo 16.5...

Näin alkoi ihanainen sähköposti jonka muotoilin eilisiltana kijastoon. Minähän olen tämä maksanut, ja en luovuta.

Sain pahoittelut. Ja itse mietin että mikähän järki tässäkin kohkaamisessa oli..

Siis voiko tää ollakaan enää totta? Reilun kuukauden ehdinkin jo yhdessä osoitteessa pysyä, ja nyt on muutto taas suunnitteilla. Tällä hetkellä todellakin vasta suunnitteilla, mutta tarjolla ois aika tosi hyvä asunto. Ei ehkä niin hyvä sijainniltaan kuin tämä, mutta Kurvin lähettyvillä, eli ei missään pahassakaan paikassa. Osaisiko sitä joskus pysytellä paikallaankin?
Parasta tietty on, että osoitekin kirkuu mun nimeäni.

Aikataulujen sovittaminen kavereiden, perheen, työn ja levon välillä on välillä taas liiankin haasteellista. Lepo tuntuu vievän voiton, tarttisin loman. Ens kesän lomalle on haaveissa jotain suurempaa :)

osoitteenmuutos

Miten katujen nimiä voidaan tuosta noin vain muuttaa?

Ihanalla miehellä oli asiaa osoitteeseen Annankatu 44. Tarkisti Reittioppaasta ennen lähtöä, että missäs kohtaa Annankatua tämä onkaan.. Meni ohjeiden mukaan (graniittitalon luo, Tennispalatsin viereen), ja löysi itsensä Antinkadulta. Soitti mulle töihin, ja niin, eniro (yllä) sekä reittiopas sanovat että se on Annankatu. Kyltti sanoo muuta. MITÄ!?! Hetken päästä selvisi, että nimi on muuttunut 1.9.2007. Just.

Lapsuudenkin ajalta suurin kriisi muistuu mieleen, kun eräs kaduista koulumatkalla vaihtoi nimeä. En vieläkään muista sitä nimeä. Ja arvaatkaa hävettikö koulussa, kun en koskaan sanonut oikeaa kadun nimeä..

uudet hiukset!

Mä olen niin onnellinen uusista hiuksistani! Mikään ei ehkä elämässä ole niin virkistävää kuin uusi tukka :) Uuden tukan näät tulemalla katsomaan, tai tutut voi kurkkailla galleriaa tai Facebook:ia..

Megaflunssa.

Tänään jo pystyn taas ajattelemaan. Ehkä huomenna olen jo työkunnossa, uudet hommat odottaa. Ihan kummallista olla pitkästä aikaa 3 päivää liikkumatta, tekemättä, ajattelematta. No ainakin univelkoja tuli kuittailtua.

Tästä tulee ehkä virallisesti pakko-postaus. Televisiosta ei tule mitään, en keksi mitään surffailtavaa (postimyyntitilaus* on jo tehty, mesessä on vain yksi tylsyydestäni kärsivä uhri jolle pakonomaisesti avaudun, blogit on luettu..Mitä muuta tekemistä netistä löytyy?)

* Postimyyntitilaus järkevimmästä päästä:

H&M sivustolta löytyy takki (ihana!), hinta 69,90. Valmistaudun maksamaan sen, haluan sen. Ja vanha on jo kulunut. Ja siinä on reikä (!).

Meiliin tulee tarjous -25%, vapaavalintaisesta tuotteesta. Klikkailen tilauksen, tulee halvemmaksi niin, jopa postikuluilla (57 jotain). JEE! Kunnes välähtää. Tili on itseasiassa äidin nimissä vanhoilta ajoilta, kun yhdessä tilailtiin, ja takki menee kauas pohjanmaalle. Näin se homma etenee. Ja lähimpään H&M:n on alle kilometri.

Onneksi äiti postittaa sen.

24/7

Pari päivää sitten päivittelin, IIKS! Meillä on BB 24/7. Tänään se oli siunaus. Kurkku on kuin raastinraudan alle jäänyt, nenä tuhisee ja punoittaa. Neljän seinän sisällä siis maaten on kulunut tämä perjantai, josta piti tulla huippu. Sub Urban Triben keikka oli suunnitelmissa, mutta eiköhän noita keikkoja lisääkin tule..

Töistäkin soitettiin, vuorolistat suunniteltu päin h*vettiä, liikaa ihmisiä saikulla, ja nyt ei ole töille tekijöitä. Onneksi, onneksi olen siirtymässä uusiin hommiin..

Kampaajalle!

Nyt se on vihdoin varattu pitkästä aikaa. Minä menen laittamaan pääni uuteen kuosiin. Pääkaupungin hintatasolla kampaajalla käyminen on harventunut huomattavasti. Pitkät hiukset (erikoispaksutkin kuulemma) värillä ja leikkauksella kustantaa täällä n. 110+ euroa, pohjanmaalla pääsin alle 90 euron. Mutta nyt olen sen ansainnut.

Uusiin hommiin siirryn maanantaina, pieni pikapyrähdys vanhoihin hommiin tehdään viel torstaina. Mutta uudet tuulet alkaa vihdoin ens viikolla. JEE!

Meillä on kotona seuraavat kolme viikkoa Big Brother 24/7. Enpä tiedä kyllä jaksaako niitä edes katsoa. Tämän vuoden kilpailijat vaikutti kyllä olevan erikoisen outoa sakkia, en varmaankaan yhdenkään kanssa jaksais keskustella, tiedä tulisinko toimeenkaan irl.

Kuulikko notta HKL:n säfööri oli ajanu metrua kaharen romillen pöhönäs?

Tässä teille kunnon visa, aiheen etelä-pohjalainen murre. Little do I know, 26 prosenttia vastauksista oikein. Ja nekin tuurilla.

Tästä hypätäänkin oivasti aasinsillalla aiheeseen, jota olen jo tässä pitkään pohtinut. Olen asunut n. 10 kuukautta Helsingissä. Kotiutunut täysin, ja olen onnellinen. Kuitenkin olen vielä newbie, enkä sitä häpeä (missä on kättäri? Metrolinjan ulkopuolella, onko siellä jotain? Sinnehän eksyy.).
Hämmentävää on se, että yhä useampi ihminen, katsoo yllättyneenä 'ai jaa!', kun kerron, että olen kotoisin Pohjanmaalta. Murteesta, or the lack of it, lienee suurin syy. Ainoastaan kun puhun kanssapohjalaisten kanssa, puheeseen livahtaa sanoja kuten: ruukaatko, ookko, noekkösää/nää, kahavi jne. Kun puhun muiden kanssa, miehen tai työkavereiden kanssa puhun yleissuomea, ja päivä päivältä enemmän helsinkiläisittäin. Viikko Oulussa riittäisi saamaan minut täysin 'ookko nää oulusta pelekääkkö nää polliisia' sointiin, tulis heti niin leviästi. Täällä taas puhun kuten täällä puhutaan.

Murteet on niin cool. Mutta niissäkin häiritsee niiden liiallinen käyttö. Jos keskustelet ihmisen kanssa, joka selkeästi puhuu a) yleissuomea b) toista murretta, miksi vääntää täysillä? Voin sanoa suoraan, että olen kohdannut suomalaisiin, jotka ovat aivan yhtä suomalaisia kuin minä, mutta joiden puhetta on murteesta johtuen todella vaikeaa ymmärtää.

Emmie ny kehtais sitä maksaa. Miksi et kehtaisi? Häh?

Kehdata on minulle uskaltaa, esim. kehdata esiintyä yleisön edessä. Toisille se on näemmä viitsimistä, haluamista. Hmm. Pitänee muistaa tästä lähin.

Erste August

Tänään on Sveitsin kansallispäivä. Viime vuonna vietettiin Pohjanmaan lakeuksilla pientä juhlaa, tänä vuonna olin jo koko päivän melkein unohtanut.. Tänään kuitenkin Helvetianmoista elämää-blogista bongasin tämän päivän.

Lähdin tosiaan Sveitsiin aikoinani hetken päähän pistossa, maahan ihastuneena. Pistoksissa odottelin lähtöä, ja puoli vuotta kului kuin siivillä. Ihastellen joka hetkeä. Maa, joka on samanlainen kuin kotimaa, mutta kuitenkin erilainen. Kaunis ja niin ylväs. Kun palasin Suomeen oli kova kaipuu takaisin. Pikkuhiljaa kaipuu laantui, mutta Sveitsi on rakas. Tänään siis juhlitaan hengessä mukana Sveitsiä!

Ps. Sveitsistä kiinnostuneet, lukekaa tämä opinnäytetyö!

what an exciting life I'm leading..

Muutto siis varmistui, ja osoitteenmuutoskortit on jo melkein raapusteltu. Joulupukkikin saa oman, että lahjat tulee oikeaan paikkaan! Virallisesti asun jo vanhassa kivitalossa ensi viikolla, käytännössä kaikki on siirretty syyskuun loppuun mennessä.

Koko ajan pää on täynnä ajatuksia, to-do-lista on jo nyt näin pitkä:

Ilmoita osoitteenmuutos:
Lehdille (trendi ja image) x
töihin x
tee se virallinen osoitteenmuutos x
ilmoita muutokset vakuutusyhtiöön,
irtisano:
sähkösopimus x
netti x
tv-lupa x
nin ja pakatakin ehkä pitäis.

Työsuhteeni vakinaistuttua (WOU!) muuttuu tuntilistakäytäntö, joka aiheuttaa hieman lisä päänvaivaa ja pitäisi käydä terveydenhoitajalla. Onneks se sentään on lähellä työpaikkaa.

***

Työpaikkani on vaarallinen. Pientä nuhailua on ollut ilmassa kokokevään, kunnes minullekin selvisi, että työpaikkamme on hometyöpaikka. Nice one.

Hiiriranne vaivaa, ja aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska minä olen sairastanut monet jännetuppitulehdukset ja tenniskyynärpäät. Kipuilin niin paljon, että anoin erikoislääkärin kirjoittamalla todistuksella ylioppilaskirjoituksiin lisäaikaa. Ja sain sen.

Ja, ich sollte mehr Deutsch sprechen!

Näin viime yönä unta lukioaikaisesta saksan opettajastani. Olin tehnyt saksan kokeen, jossa olin menestynyt todella huonosti. Opettaja puisteli päätään ja näytti pettyneeltä, mikä sinuun on nyt mennyt, miten olet päästänyt saksasi noin rapistumaan? Yritin epätoivoisesti selittää, kun en mä pääse kosketuksiin saksan kanssa, en puhu, en kuule sitä.

Ehkä alitajuntani yrittää kertoa, puhu Suvi saksaa! Aussprache on jo kärsinyt, jos en kovasti keskity, puhun jo aika tönkösti. Ymmärrän kyllä, mutta en enää niin sujuvasti. Pitänee etsiä saksankielinen harrastus? Tai saksan matka!