Tässä teille kunnon visa, aiheen etelä-pohjalainen murre. Little do I know, 26 prosenttia vastauksista oikein. Ja nekin tuurilla.
Tästä hypätäänkin oivasti aasinsillalla aiheeseen, jota olen jo tässä pitkään pohtinut. Olen asunut n. 10 kuukautta Helsingissä. Kotiutunut täysin, ja olen onnellinen. Kuitenkin olen vielä newbie, enkä sitä häpeä (missä on kättäri? Metrolinjan ulkopuolella, onko siellä jotain? Sinnehän eksyy.).
Hämmentävää on se, että yhä useampi ihminen, katsoo yllättyneenä 'ai jaa!', kun kerron, että olen kotoisin Pohjanmaalta. Murteesta, or the lack of it, lienee suurin syy. Ainoastaan kun puhun kanssapohjalaisten kanssa, puheeseen livahtaa sanoja kuten: ruukaatko, ookko, noekkösää/nää, kahavi jne. Kun puhun muiden kanssa, miehen tai työkavereiden kanssa puhun yleissuomea, ja päivä päivältä enemmän helsinkiläisittäin. Viikko Oulussa riittäisi saamaan minut täysin 'ookko nää oulusta pelekääkkö nää polliisia' sointiin, tulis heti niin leviästi. Täällä taas puhun kuten täällä puhutaan.
Murteet on niin cool. Mutta niissäkin häiritsee niiden liiallinen käyttö. Jos keskustelet ihmisen kanssa, joka selkeästi puhuu a) yleissuomea b) toista murretta, miksi vääntää täysillä? Voin sanoa suoraan, että olen kohdannut suomalaisiin, jotka ovat aivan yhtä suomalaisia kuin minä, mutta joiden puhetta on murteesta johtuen todella vaikeaa ymmärtää.
Emmie ny kehtais sitä maksaa. Miksi et kehtaisi? Häh?
Kehdata on minulle uskaltaa, esim. kehdata esiintyä yleisön edessä. Toisille se on näemmä viitsimistä, haluamista. Hmm. Pitänee muistaa tästä lähin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti