Uutuuden viehätystä.

Uusi asunto, uusi lelu.. Tässäpä kuulumiset viikolta.

Mersun Sprinter pakua ajeltiin viime viikonloppuna lukemattomia kertoja välillä Tapiola- Kamppi-Ruoholahti-Sörnäinen. Hullun hommaa. Mutta nyt asunto on jo verhoja vaille valmis. Ja minä tykkään. Vihdoin on tilaa, vihdoin on omat tavarat paikoillaam (ei vuokranantajan verhonrytkyjä pilaamassa tunnelmaa, saati samaisen vuokranantajan jotenkin koomisen taiteellisia ihme patsaita), tänne aion nyt kotiutua. Vielä kun työmatka lyhenisi. Luvassa on muutto työpaikan osalta vielä tämän vuoden puolella, mutta kun vuotta on enää alle kaksi kuukautta jäljellä, eikä pihaustakaan muutosta, niin vähemmästäkin alkaa epäilyttämään, milloin koko muutto edes toteutuu.

Uuden lelun sain, ja tämähän sieltä paketista löytyi. upea puhelin, mutta herää kysymys, että tarvitsenko oikeasti noin hienoa puhelinta? No tietty tarvitsen. A girl needs her gadgets ;)

Kavereiden puolella on hieman tuulista. Eikö se mene vähän niin, että jos järjestetään oikeat bileet, niin sinne kutsutaan kaikki? Eikä osaa kutsukortilla, osa sivulauseessa puhelinkeskustelussa, ja osaa ei sitten ollenkaan? No, tuleepahan ainakin tupareiden vieraslistalle selkeä linjaus.

Eilisiltana tutustuin uuden asuinalueen tarjontaan, ja vedin mahtavan työkaverin kanssa jopa karaokea. Tosin vain synttärisankarin kunniaksi. Keskustan hintoihin tottuneella oli sitten ehkä vähän liiankin hauskaa..

Väsyttää taas, tai edelleen. Ehkä menen aikaisin nukkumaan, tai sitten katson kuka saakaan tällä kertaa lähteä BB-talosta. Jos äänestäisin, äänestäisin kyllä Piiaa.

Kuulikko notta HKL:n säfööri oli ajanu metrua kaharen romillen pöhönäs?

Tässä teille kunnon visa, aiheen etelä-pohjalainen murre. Little do I know, 26 prosenttia vastauksista oikein. Ja nekin tuurilla.

Tästä hypätäänkin oivasti aasinsillalla aiheeseen, jota olen jo tässä pitkään pohtinut. Olen asunut n. 10 kuukautta Helsingissä. Kotiutunut täysin, ja olen onnellinen. Kuitenkin olen vielä newbie, enkä sitä häpeä (missä on kättäri? Metrolinjan ulkopuolella, onko siellä jotain? Sinnehän eksyy.).
Hämmentävää on se, että yhä useampi ihminen, katsoo yllättyneenä 'ai jaa!', kun kerron, että olen kotoisin Pohjanmaalta. Murteesta, or the lack of it, lienee suurin syy. Ainoastaan kun puhun kanssapohjalaisten kanssa, puheeseen livahtaa sanoja kuten: ruukaatko, ookko, noekkösää/nää, kahavi jne. Kun puhun muiden kanssa, miehen tai työkavereiden kanssa puhun yleissuomea, ja päivä päivältä enemmän helsinkiläisittäin. Viikko Oulussa riittäisi saamaan minut täysin 'ookko nää oulusta pelekääkkö nää polliisia' sointiin, tulis heti niin leviästi. Täällä taas puhun kuten täällä puhutaan.

Murteet on niin cool. Mutta niissäkin häiritsee niiden liiallinen käyttö. Jos keskustelet ihmisen kanssa, joka selkeästi puhuu a) yleissuomea b) toista murretta, miksi vääntää täysillä? Voin sanoa suoraan, että olen kohdannut suomalaisiin, jotka ovat aivan yhtä suomalaisia kuin minä, mutta joiden puhetta on murteesta johtuen todella vaikeaa ymmärtää.

Emmie ny kehtais sitä maksaa. Miksi et kehtaisi? Häh?

Kehdata on minulle uskaltaa, esim. kehdata esiintyä yleisön edessä. Toisille se on näemmä viitsimistä, haluamista. Hmm. Pitänee muistaa tästä lähin.

Ja, ich sollte mehr Deutsch sprechen!

Näin viime yönä unta lukioaikaisesta saksan opettajastani. Olin tehnyt saksan kokeen, jossa olin menestynyt todella huonosti. Opettaja puisteli päätään ja näytti pettyneeltä, mikä sinuun on nyt mennyt, miten olet päästänyt saksasi noin rapistumaan? Yritin epätoivoisesti selittää, kun en mä pääse kosketuksiin saksan kanssa, en puhu, en kuule sitä.

Ehkä alitajuntani yrittää kertoa, puhu Suvi saksaa! Aussprache on jo kärsinyt, jos en kovasti keskity, puhun jo aika tönkösti. Ymmärrän kyllä, mutta en enää niin sujuvasti. Pitänee etsiä saksankielinen harrastus? Tai saksan matka!

Love is..

Otanpa nyt tämän asian esille, uskoisin, että vaivaa myös muita.

Tapahtuipa kerran bussissa numero 41. Tai oikeastaan kaikki alkoi jo bussipysäkillä Töölössä. Pysäkille saapuu nuori tyttö ja poikaystävä. Koko odottelun roikkuivat kiinni toisissaan kiihkeässä suutelossa, sama meno jatkuu bussissa. Toinen hilautuu toisen syliin, kädet vaeltaa, huulet irtoaa toisistaan vain nopeiden rakastuneiden hymyjen vaihtoon.

Rakkaudessa ei ole mitään vikaa, rakastuminen on mahtavaa! Pussailu on kivaa! Mutta toisiinsa ripustautuminen julkisella paikalla, keskellä kirkasta päivänvaloa on vähän liikaa. Vieressä vaihdetaan kiusaantuneita katseita, toisia hymyilyttää ja toisia ehkä harmittaa. Missä menee hyvän maun raja?

Pitkä viikonloppu

Pitkä viikonloppu (joka tosin alkoi sunnuntaista) on vierähtänyt mukavasti, mutta tuntunut kuitenkin enemmän lomalta kuin viikon pikalomani. Ehkä tämä kotosalla pysyminen tekee joskus terää. Ihan en kuitenkaan mökkihöperöitynyt, vaan kolmeen päivään on mahtunut monenlaista

• Ikea-reissu. Täydellinen pyykkikori löytyi, äidin toiveet täytettiin ja edulliset löydöt käytettiin hyväksi. Mutta niitä kauan kaivattuja verhoja en löytänyt. Onko mussa jotain vikaa?
  
• Leffakokemukset kahdelta laidalta: Hannibal ja Äideistä parhain. Hannibal oli hyvä, mutta ilman Anthony Hopkinsia, jää Hannibalin taika pois. Äideistä parhain oli kokemuksena uskomaton. Kyyneleet vain virtas.

Lauantaityöt

Lauantaitöissä ei sinänsä ole mitään pahaa. Keksin heti paljon muitakin ammatteja, joissa ahkeroidaan myös lauantaina, öisin ja pyhisin; kaupan myyjät, sairaanhoitajat, poliisit, palomiehet... Kuitenkin, kun työnantaja olettaa minun haluavan olla töissä n. 7 lauantaita kymmenestä, on se jo vähän liikaa. Minulla on ns. kokopäivätyö, satunnaisia lauantaitöitä. Ja taas kolme lauantaita putkeen. Alkaa vähän hajottamaan.

Aamulla istuin bussissa, joka normaalisti on tupaten täynnä ihmisiä. Tänään olin pätkän matkaa ainoa ihminen bussissa. Ei ole luonnollista mennä lauantaina siihen aikaan bussilla. Haluan normaalin päivätyön. Mistä sellaisia saa?

Sukellus menneisyyteen

Hautajaisissa suru aina kasvaa uudestaan. Alkushokin jälkeen tasaantuu, ja sitä ajattelee, että minä olen jo ihan sujut tämä tilanteen kanssa. Hautajaisissa kohtaa surun rumimmillaan, kaipauksen kauneimmillaan. Kaikkien silmistä näkee saman tuskan, kaikki näkevät sillä hetkellä toistensa sydämiin. Rakkaamme on poissa.

***

Kotiseudulla palaa aina kuin aikakoneella takaisin menneisyyteen, eritoten kun näkee koko suvun. Vanhat muistot nousee mieleen, ja tunnelman kruunaa automatka Don Huonojen tahdissa. Oi sitä teini-iän lempeä Kalle Aholaa kohtaan!

Samalla reissulla tuli käytyä läpi omia musiikkiaarteita, ja haalittua mukaan ne rakkaimmat. En edes muisntanut että omistan Jamie Cullumin cd:n! Ja kolme Kentin cd:tä! Pakko päästä kuuntelemaan.

Koti-kotona

Täällä taas. Kaikki on tuttua, tunnistan puolet vastaantulevista kasvoista, vaihdan tutun kanssa sanasen jos toisenkin. Tuttua, mutta kaikki on pienempää ja se lapsuuden suuri elämyksen maku on haihtunut.

Ihana kuitenkin nähdä tuttuja, sukua, perhettä, verestää muistoja. Koti kuitenkin on jo jossain muualla.

Nyt hopsis, pitää ruveta vielä vähän tekemään valmistumisen eteen töitä. Kohta se koittaa!

Naiseudesta vol. 2

Suuret kysymykset:

Miksi sukkahousuissa on aina reikiä?

Miksi kevään tullen aina tuntuu, etten omista yhtään ainoaa kivaa vaatetta?

Miksi meikit leviää?

Lokit

Lokit on taas palanneet. Merellä kasvanut, mereen rakastunut. Lokkien ääni kuuluu kesään, mutta joskus niihin vain kyllästyy. Isäni tokaisi: "Lokeilla on kolme huutoa: Soidinhuuto, lasten suojeluhuuto, ja loppuajan ne huutaa vain vittuillakseen mulle."

***

Tänään juhliin uusi mekko päällä. Mä haluun olla kaunis!

Vaihtoehtoinen vaalikone

www.naama.fi

Lataa oma kuvasi, ja löydä eniten itsesi näköinen ehdokas.

Minulla se oli: Silvander Iiro.

Hmm.. Olen kai sitten miehekäs?

Perjantai 16.2

Mummoni kuolemasta on kohta vuosi. Aikaa on jo kulunut niin paljon, että en enää päivittäin mieti häntä, eikä suru enää ole niin suuri. Tietysti ajoittain mieleen tulee tapahtumia ja yhdessä koettuja hetkiä. Sunnuntaina pappani soitti minulle, ja tajusin, että kännykässäni lukee edelleen lapsenomaisesti Mummu&Pappa. Enkä vieläkään pystynyt muuttamaan sitä. Ehkä vieläkin haluan pitää ihmisen lähelläni.

Vanhempani ovat kovasti suunnitelleet talvilomareissua tänne etelään, ja koko ajan etee tulee uusia ongelmia, jotka mahdollisesti estävät tulon. Ja minä kun niin kovasti toivoisin, että nähtäisiin.
**

Mä haluun uudet kengät. Linkkejä tylsiin hetkiin:

www.bata.com
www.dosenbach.ch

Ps. Ihan törkeetä, body shopin kassissa on niin ihana näköisiä marjoja, mansikkaa, mustikkaa, boysenmarjoja.. Mä haluun syödä ne :)

työputki

Ensimmäinen viikko töitä ja suoraan tiukkaan työputkeen (lue= turhaa istumista lauantain hiljaisina työtunteina.. Suuresti innostaa ajatus töistä myös tämän viikon lauantaina..) . On tosi hyvä fiilis, kun on vihdoin mukava työpaikka, ja siellä voin kuvitella itseni olevan työssä vielä tovinkin päästä.

Eilisen illan vietin shoppailemalla. Oikein vanha kunnon harrastusiltama. Taidot vain on ihan selkeästi ruostuneet, mä en oikeen osannut etsiä! Pitänee mennä harjoituksiin taas uudelleen ;)

Paha maa

Viikonlopun leffakokemus oli hyvin pysäyttävä. Paha maa oli ehkä yksi vaikuttavimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Elokuvan jälkeen jäin hiljaisena istumaan. Mitä tässä voi enää sanoa?

Syyttömänä syntymään
Sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Eppu Normaali, Murheellisten laulujen maa

Elämän lohduttomuus on näyttänyt kasvojaan muutenkin viime aikoina, ja joskus tätä päättömyyttä ei jaksa ymmärtää. Elokuvan, joka kertoo kaikesta siitä, katsominen oli pysäyttävää, mutta ei masentavaa. Uudenlainen toivo heräsi.

Kaikille meille käy lopulta hyvin, eihän tässä muuten olis mitään järkeä.

This Is My Head Exploding

Disco Ensemblen biisi on tän viikon mietelause. Tällä viikolla en ole oikein tiennyt mihin suuntaisin energiani, mikä on tärkeintä, kun kaikki on niin akuuttia. Epäonnistuen surkeasti on liian moni asia jäänyt tekemättä, vaikka olen koko ajan ollut johonkin säntäämässä. Onneksi huomenna on pyhä.

Tänään vielä pitää jaksaa töihin, vaikka kurkku on ihan outo. Huomenna voin sitten levätä.

20 senttiä kauneudesta

Asiakas antoi tippiä 20 senttiä kauneudestani. Enkä minä edes ole tarjoilija. Tätä olen niin kaivannut Suomeen. Miesten pieniä eleitä naisia kohtaan, naisten naisellisuutta. Olen ylpeästi nainen. Ja mies on ylpeä tehdessään naisille pieniä eleitä. Oven avaus, tippuneen lehden nosto.. Ikävä toiseen kotiin yllätti taas.

Ehkä taustalla on myös viikonlopun hiihtokilpailu. En mä siis oikeesti hiihtoa katso, mutta NE MAISEMAT! Vuoret, ihanat vuoret!

Uusi päivä.

Uusi vuosi, uudet kujeet. Hieman väsyneissä ja alakuloisissa tunnelmissa alkoi tämä vuosi, mutta päätin, että huomenna on uusi päivä, ja huomenna rokataan. Ei auta synkistellä. Video on Deep Insight ja New Day.

Joku Wesley laittoi mulle tänään viestiä, tarjos ilmaista soittoääntä. Mistä Wesley on löytänyt mut? Usko kännyköiden turvallisuuteen meni tänään.

Mitä tapahtuikaan vuonna 2006?

1. Mitä sellaista teit vuonna 2006 mitä et ole ajatellut tekevasi aiemmin? Hmm.. Aika monia asioita, mutta en olisi uskonut ajavani saksalaista Autobahnia 40 km/h, tai eksyväni etelä-saksalaiselle maaseudulle.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle? Niitä ei ollut.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Saara

4. Kuoliko kukaan läheisesi?Kyllä. Mummoni kuoli 14.3.2006.

5. Missä maissa kävit? Saksassa ja Sveitsissä (ylläri ;))

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2007, jota puuttui vuodesta 2006? Tasaisempaa elämää.

7. Mitkä vuoden 2005 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi? 14.3. Mummoni kuoli. 31.5. Leikkaus. 16.9. Tapasin Hänet. 16.10 Muutto Helsinkiin.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? Helsinkiin muutto. Irtiotto, tein vihdoin jotain, mitä halusin ja pelkäsin eniten.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi? Ehkä alavireisyys ja ystävien laiminlyönti.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista? Kuumeilu ja leukaongelmat.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?Hmm. Ihanat tavarat.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä? Pienet lapset ja koirat joihin törmäsin vuoden varrella.

13. Kenen käytös masensi? Suku on pahin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Peruselämään ja sairastamiseen.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi? Matkasta. Rakkaudesta. Uusista kuvioista.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2006? Saksalaiset juomalaulut (Er lebt noch, Viva Colonia ym.) sekä Mew:n biisit.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? Kaikesta huolimatta onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi? laihempi.

c) rikkaampi vai köyhempi? Köyhempi. Huomattavasti.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?> Ollut hyvien ystävien seurassa.Ollut parempi ystävä, sisko, tytär.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? Ollut itsekäs ja pahantuulinen.

20. Kuinka vietit joulua? Perheen parissa.

22. Rakastuitko vuonna 2006? Kyllä.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua? No.. Sehän ihan riippuu määritelmästä..

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi? Sinkkuelämää.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan? En halua vihata ketään, mutta moni ihmissuhde on muuttanut rajusti muotoaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja? Luen tavattoman vähän.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? Monta ihanaa: Brightboy, Mew, Muse.. Ja sveitsiläinen, mundart-musa.

28. Mitä halusit ja sait? Matkustaa, toteuttaa itseäni. Onnen.

29. Mitä halusit muttet saanut? varmempaa, tasaista elämää.

30. Mikä oli suosikkileffasi viime vuonna? Borat. Heh. No, katsoin tosi mota hyvää leffaa..

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit silloin? Täytin 22. Olin kotona vietettiin hengailupäivää-

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän? Lottovoitto.

33.Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005? Ladylike, joka ei pelkää käyttää hupparia ja lippistä.

34. Mikä piti sinut järjissäsi? Rajatapaus olen kyllä.

35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten? Jalkapallon mm-kisat tuli tiirattua tarkasti.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi? Sveitsiläisten päätös tiukentaa maahanmuuttolakejaan.

37. Ketä ikävöit? Ystäviä, Ihanaa miestä, muutamaa menetettyä ystävää..

38.Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen? Ihana mies.

39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2006. Ei mietitä sitä nyt, pidetään hauskaa.