Outoa, perin outoa.

300 metrin päästä kotioveltani sijaitsee postitoimisto. Äitini lähettää minulle verhot, ja lähetystunnuksella seuraan niiden saapumista. Ja tajuan, minun postinihan tulevatkin n.kilometrin päähän Sturenkadulle. Ilmeisesti asumme maagisen postinumeroalueen väärällä reunalla.

Kotikaupungissani pohjanmaalla on kaksi postitoimistoa. Täällä on postitoimistoja kuin sieniä sateella. Miksi maaseudulla ja pienissä kaupungeissa keskitetään, vaan ei täällä?
**

Käyn kaupassa, vesisateessa kannan vessapaperipakettia(/pussia.. ihan sama) kotiin. Lasken pussin eteiseen, seinään nojaamaan. Seuraavana aamuna nostan paketin vessaan. Seinässä on mojova softembomainos. Anteeks mitä, miten tuo voi tosta irrota, ja kiinnittyä seinään?

Rätillä ja pesuaineella ei lähde. Pakko kaivaa karhunkieli ja hangata. Väri lähtee, mutta niin lähtee maaliakin. On sitten hiottu osa seinääkin.
***

Niistä Vallilan verhoista. Näen ne Kodin Anttilassa Kaisaniemessä. En osta, jään vielä harkitsemaan. Parin viikon kuluttua uudestaan Anttilaan, haluan ne. Ei oo. Stockmann, Helsingin keskusta, ei oo. Anttila Itäkeskus ei oo. Stockmann Itäkeskus, ei oo. Prisma Pohjanmaalla. Joo. Ja vielä parin viikon päästäkin samaisesta Prismasta löytyy kolmas, kun tajutaan, että kolmas tarvitaan.

Helsinki, Suomen kaupan keskus ja silleen. (ja turhan huutaa vastalauseita suuremmalle kohderyhmälle Helsingin seudulla, tai sivistymättömyydestä Pohjanmaalla. Pyh. Varautukaa sitten siihen kohderyhmään. Ja Pohjanmaa rules, oonhan mäkin sieltä.)

Pitkä hiljaiselo.

Jotenkin tuo muutto ei vaan niinku koskaan lopu. Tänäkin aamuna olohuoneen lattia oli täynnä pahvia ja muovia ja... No, nyt on ainakin lamput asennettu. Ehkä tämä kohta helpottaa, ja saan joskus tännekin jotain kirjoitettua, vaikka kuka tätä muka edes lukee?
***

Ystävä on kirjoitellut blogissaan viime aikoina monista asioista, joita olen itsekin jäänyt miettimään. Vanhoja ystäviä, joiden kanssa ei enää ole mitään yhteistä, joiden kanssa ei enää edes pidetä yhteyttä, koska olemme erilaisia.

Olin kiinnostunut uskonnosta nuorempana. Oli helppoa turvata johonkin, saada apua ja tukea, kun itselle tuntui monet vastoinkäymiset liian raskailta. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että monet uskovaisista elää pumpulissa, eikä heillä yksinkertaisesti riittänyt ymmärrystä asioille jotka minua ympäröivät; rikkinäiset perheet, alkoholi, ja suvun sisäinen henkinen ja joskus jopa fyysinenkin väkivalta.

Haluan kunnioittaa heitä, ja heidän valintojaan, mutta toivon, että myös heiltä riittää kunnioitusta minun ja muiden ystävieni valinnoille, jotka eivät samaan suuntaan edenneet.


Ps. jotten nyt liikaa puhuis asiaa, tai synkistelisi. Gina Tricot avaa ylihuomenna Suomen liikkeensä.

Ps2. Mun Vallilan verhot tulee tänään! JEI!

osoitteenmuutos

Miten katujen nimiä voidaan tuosta noin vain muuttaa?

Ihanalla miehellä oli asiaa osoitteeseen Annankatu 44. Tarkisti Reittioppaasta ennen lähtöä, että missäs kohtaa Annankatua tämä onkaan.. Meni ohjeiden mukaan (graniittitalon luo, Tennispalatsin viereen), ja löysi itsensä Antinkadulta. Soitti mulle töihin, ja niin, eniro (yllä) sekä reittiopas sanovat että se on Annankatu. Kyltti sanoo muuta. MITÄ!?! Hetken päästä selvisi, että nimi on muuttunut 1.9.2007. Just.

Lapsuudenkin ajalta suurin kriisi muistuu mieleen, kun eräs kaduista koulumatkalla vaihtoi nimeä. En vieläkään muista sitä nimeä. Ja arvaatkaa hävettikö koulussa, kun en koskaan sanonut oikeaa kadun nimeä..

Pakko keksiä jotain uutta.

Muutinpa sitten blogin nimeni. Jotenkin tuli niin sellainen olo, että nyt pitää saada jotain uutta tuulta tällekin rintamalle. Kun aloittaa uuden työn (tai uudet hommat vanhassa työpaikassa) tulee (ainakin mulle) kova vimma keksiä hotain muutakin uutta. Uusi harrastus, uusi tukka (LAUANTAINA!), uudet vaatteet ja uudet kengät..

Mahdollisesti tässä vimmassa tämäkin blogi kuivuu kokoon, tai sitten löydän uuden inspraation..

Päivän absurdeja sattumuksia:

Manskulla vastaan käveli yliopettaja koulustani. Onneksi olkoon valmistumisesta, missä olet töissä, miten sinä tänne päädyit, missä asut.. Hmm, tota. Onko sun kanssa pakko jutella mukavia?Päädyin hymyilemään, ja vastaamaan überinnostuneesti. Joo, olen viihtynyt!

Vastaan kävelee toinen toistaan erikoisempia näkyjä..

Kauppiksen mursujaisten kummatukset kulkevat kauppalehdet päässään, jätesäkki päällään. Hyvä asu sadepäivään!

Hetki sitten vastaani käveli Minni Hiiri, Peppi Pitkätossu ja Lara Croft!

Kuulikko notta HKL:n säfööri oli ajanu metrua kaharen romillen pöhönäs?

Tässä teille kunnon visa, aiheen etelä-pohjalainen murre. Little do I know, 26 prosenttia vastauksista oikein. Ja nekin tuurilla.

Tästä hypätäänkin oivasti aasinsillalla aiheeseen, jota olen jo tässä pitkään pohtinut. Olen asunut n. 10 kuukautta Helsingissä. Kotiutunut täysin, ja olen onnellinen. Kuitenkin olen vielä newbie, enkä sitä häpeä (missä on kättäri? Metrolinjan ulkopuolella, onko siellä jotain? Sinnehän eksyy.).
Hämmentävää on se, että yhä useampi ihminen, katsoo yllättyneenä 'ai jaa!', kun kerron, että olen kotoisin Pohjanmaalta. Murteesta, or the lack of it, lienee suurin syy. Ainoastaan kun puhun kanssapohjalaisten kanssa, puheeseen livahtaa sanoja kuten: ruukaatko, ookko, noekkösää/nää, kahavi jne. Kun puhun muiden kanssa, miehen tai työkavereiden kanssa puhun yleissuomea, ja päivä päivältä enemmän helsinkiläisittäin. Viikko Oulussa riittäisi saamaan minut täysin 'ookko nää oulusta pelekääkkö nää polliisia' sointiin, tulis heti niin leviästi. Täällä taas puhun kuten täällä puhutaan.

Murteet on niin cool. Mutta niissäkin häiritsee niiden liiallinen käyttö. Jos keskustelet ihmisen kanssa, joka selkeästi puhuu a) yleissuomea b) toista murretta, miksi vääntää täysillä? Voin sanoa suoraan, että olen kohdannut suomalaisiin, jotka ovat aivan yhtä suomalaisia kuin minä, mutta joiden puhetta on murteesta johtuen todella vaikeaa ymmärtää.

Emmie ny kehtais sitä maksaa. Miksi et kehtaisi? Häh?

Kehdata on minulle uskaltaa, esim. kehdata esiintyä yleisön edessä. Toisille se on näemmä viitsimistä, haluamista. Hmm. Pitänee muistaa tästä lähin.

I feel discriminated

Teinpäs sitten minänkin oman kuvani kaikella kansalle nähtäväksi. En mä kyllä ehkä ihan tolta näytä, mähän on paljon kauniimpi! Vaikkakaan en ihan tämän funktiota tajua, mutta olenhan minä jopa irc-galleriassakin, koska modernit ihmiset ilmeisesti tekee niin.
***

Tänään olin hyvin pettynyt. Halusin ostaa Meg Cabotin romaanin SIZE 12 IS NOT FAT. Kävelin Suomalaiseen. No, meillä ei ole. Mutta Kolmen Sepän liikkeessa on ehkä yksi. Rovaniemellä on kaksi. No hmm.. Voit sitten sieltä kolmen sepän liikkeestä kysyä jos tilaavat. Kysyin myyjältä, näitä taidetaan tilata vähän. Joo. Haluan lukea kirjani englanniksi, eikä niitä saa! Sophie Kinsellan Shopaholic on nimittäin myös edelleen hakusalla.

Sveitsissä ihanainen Orell Füssli Buchhandlung:lla oli ihanainen liike Zürichin upeimmalla kadulla, Bahnhofstrassella. The English Bookshop. Haluun sinne. Nyt. Heti.

Ps. vai perustetaanko oma salakerho, jossa luemme vain englanniksi?

Erste August

Tänään on Sveitsin kansallispäivä. Viime vuonna vietettiin Pohjanmaan lakeuksilla pientä juhlaa, tänä vuonna olin jo koko päivän melkein unohtanut.. Tänään kuitenkin Helvetianmoista elämää-blogista bongasin tämän päivän.

Lähdin tosiaan Sveitsiin aikoinani hetken päähän pistossa, maahan ihastuneena. Pistoksissa odottelin lähtöä, ja puoli vuotta kului kuin siivillä. Ihastellen joka hetkeä. Maa, joka on samanlainen kuin kotimaa, mutta kuitenkin erilainen. Kaunis ja niin ylväs. Kun palasin Suomeen oli kova kaipuu takaisin. Pikkuhiljaa kaipuu laantui, mutta Sveitsi on rakas. Tänään siis juhlitaan hengessä mukana Sveitsiä!

Ps. Sveitsistä kiinnostuneet, lukekaa tämä opinnäytetyö!

Paluu arkeen

Huiman viikon loman jälkeen palu töihin sujui kivuttomasti, mutta hieman takellellen. Mieltä lämmittää seurata työn tuloksia, ja huomata, että vaikka oma fiilis takkuaa, silti olen parhaimmistoa. Ainakin itse haluan kuvitella niin.. Ahkeruudessa nyt ainakin !

Olen viritellyt uutta harrastusta talveksi, haluaisin oppia neulomaan. (Älä pelästy en aio siitä avautua täällä, kuin korkeintaan, jos saan jotain über-hienoa aikaiseksi. Ehkä.) Olen myös haalinut kirjoja alennuksesta, haluan uppoutua niiden ihanien kirjojen maailmaan, pitkästä aikaa. Ehkä nyt kun vihdoin olen valmistunut, minulla jää aikaa vapaa-aikaan ja kirjoille...

***

Mä haluun kampaajalle!

Seuraavana Seinäjoki. Nästa Seinäjoki.

Lotta Backlundin blogista bongasin älykkyystestin, ja sen kanssa on nyt vierähtänyt hetki jos toinenkin. Selainta ei saa sulkea. Minähän ratkaisen tämän. Suomenkielinen versio testistä tehdään sitten kun tuo on valmis.

***

Valtiollinen rautatieyhtiö sai taas rahojani, viimeisetkin pennit kukkaron pohjalta. Pendolino oli kerrankin ajoissa, mutta junassa oli vain kaksi toimivaa vessaa. Eikä juna nyt varsinaisesti mitenkään tyhjä ollut. Toinen vessoista sijaitsi omassa vaunussani, menen sisään, lukitsen oven. Meinaan pyörtyä hajusta. Käännyn, teen virheen; katson lattialle. Perimmäisessä nurkassa lilluu keltaruskeaa mönjää, ja hajusta voin päätellä totuuden. Onneksi junan toisessa päässä oli se toinen, suhteellisen käyttökelpoinen(toimiva) vessa. Tästäkö minä maksan? Tiistain kuuden ja puolen tunnin sauna (lue: 450 kilometriä ei-ilmastoidulla autolla keskipäivällä) on houkuttelevampi ratkaisu kuin tämä.

Tänään olen nauttinut vapaapäivästä, hengaillut, blogittanut, kiertänyt keskustan kauppoja. Tyttösen toivevapaapäivä. Kohta vois mennä päiväunille.

Päättötodistus

Peruskoulusta on jo jokunen vuosi, mutta ilmeisesti en ole vielä tyhmentynyt, aika samalla tasolla olen pysynyt ;)

8 Random Facts | 8 Faktaa minusta

You are What you Eat | Olet mitä syöt

Tällä hetkellä suurinta herkkua on ylisuuret herkkusienet täytettynä sulatejuustolla, pekonikääreessä. Kesän grillausherkku, joka on levinnyt eteenpäin, ja kaikki rakastuu! Kuulostaapa pahalta. Kyllä mä syön kasviksiakin, ja elän muuten terveellisesti. You wish. Tämän yön ruokavalio: Colaa, minttusuklaarakeita, ja kääretorttua. Hih!

I dream | Uneksin

Ennen tapasin uneksia milloin mistä. Talosta, rakkaudesta, rahasta, matkoista. En enää uneksi samalla tavalla, johtuneeko realismista vai elämästä. Uneksin tällä hetkellä vain omasta kodista Ihanan Miehen kanssa. Ja sekin on jo tulossa.

Naps | Päikkärit

Mikä on parempaa kuin nukahtaa ruokailun jälkeen, ja herätä uudelleen ihanassa, raukeassa olotilassa? Harrastan näitä harvoin, se on luksusta!

Reading | Lukutoukka

Ala-asteella rakennettiin luokan seinille lukujunaa, talven aikana se kiersi koko luokan monen monta kertaa. Minä ja muutama luokkakaveri luettiin sen talven aikana lähemmäs sata kirjaa, kirjojen haavetodellisuuteen on helppo hukkua. Tällä hetkellä luen: Katja Kallion Tyypit sekä Marian Keyesin Anybody Out There.

Wishful thinking | Toiveita

Toivon aina nukkumaan mennessä että heräisin levänneenä. Sillä tavoin virkeänä, ilman väsymystä. Toivon päivittäin, että ehtisin siivoamaan. Toivon aina kun luen sähköpostia, että siellä olisi paljon viestejä. Toivon, mutta harvoin ne toteutuu.

Blooming | Kukkaset

Ruusu on ehkä ainoa jonka tunnistan, ja osaan nimetä. En ymmärrä kukkien lumoa. Joskus häikäistyn ja näen kauniin kukan, mutta pääasiassa olen niille sokea.

Sing Like Nobody’s Listening and Dance like Nobody’s Watching
I heart | Laula, kukaan ei kuule, tanssi, kukaan ei näe.

Joskus pitkällä automatkalla laulan itsekseni. Osaisinkin ehkä laulaa, mutta en oikein uskalla. Tanssin, mutta vain yön pimeydessä. Olen epävarma.

Bongattu osoitteesta: http://azizaizmargari.wordpress.com/

edit. toi kello näyttää ihan ihme aikaa. kello on viisi, ja mä muka kirjoitin ton puol kahdelta..

Omassa kotona

Omassa kotona, omalla paikalla töissä, omassa sängyssä, omissa ympyröissä. Tämä on mun koti. Tiukka työputki edessä, vasta juhannuksena relataan.. Hyvästi yksityiselämä, tervetuloa rahat.

Outo elämä.

Naiseudesta vol. 2

Suuret kysymykset:

Miksi sukkahousuissa on aina reikiä?

Miksi kevään tullen aina tuntuu, etten omista yhtään ainoaa kivaa vaatetta?

Miksi meikit leviää?

Mellakoidaan!

Pitkin viikonloppua seurasin yllättyneenä uutisia Virosta, mikä tässä nyt tämä pointti on?

Kunnes tänä aamuna luin Uutislehti 100:n kolumnin. Nyt muistan miltä tuntuu, kun toinen juhlii avoimesti minun kansani kustannuksella.

Tutustuin Sveitsissä Ukranailaiseen naiseen. Tulimme toimeen, mutta emme varsinaisesti ystävystyneet. Venäläiseen tapaan sateli ajattelemattomia, pistäviä kommentteja ties mistä. Toukokuun 10. hän aloitti päivän innostuneesti kertomalla seuranneensa koko yön voitonjuhlien paraatia, ja kuinka ihanaa on juhlia Venäjän voittoa. Venäjän Voitonpäivä on suuri juhla. Hehkutusta, ja hehkutusta. Katsoin häntä suu auki. Etkö ymmärrä, että se oli minun maani, minun kansani joka hävisi?

Nyt ymmärrän hieman paremmin patsaan siirron. Mellakointi taas, no. Sellaisia ne on.

Elämän suuret huomiot

Skypestä voi lähettää tekstareita!

Mets ton doigt dans mon cul

Fumar pode provocar morte lenta e dolorosa

Fumar mata

Ilari Johanssonkin sen tietää, eroottisilla kielillä hurmataan naiset, vaikka viesti olisi mikä.

Ihastuin Placebon biisiin Mets ton doigt dans mon cul, ihanaa ranskankielistä laulua, kuulostaa suurelta rakkauden tunnustukselta. Mikä sen parempaa kuin kuunnella rakkauden kieltä. Kiero huumorintaju riemastui, kun sain nimen käännettyä. Vapaa suomennos: Laita sormesi minun P****reikääni. Mahtavaa sarkasmia, lauletaan sulosointuja, ja viesti on ihan oikeasti perseestä!
***

Minulla on suuri tavoite saada opinnot päätökseen, tsempatkaa mua!

Ps. Sulosoinnut espanjaksi ovat suoraan tupakka-askin kyljestä.

Naiseudesta

Elämän suuria kysymyksiä:

Miksi on huvittavaa, että nainen ei osaa vaihtaa autonrenkaita?

Miksi on päiviä, jolloin mikään ei ole hyvin? Hiukset sojottaa, vaatteet on huonosti ja sukkahousuissa silmänpakoja?

Miksi kahvi kylmenee niin nopeasti?

Miksi joskus tuntuu, ettei päässä oikein mikään kulje?

Miksi napa haisee?

Miksi kaappi on täynnä vaatteita, mutta et silti löydä mitään?

Miksi huulirasvat aina katoaa?

Miksi miehillä on oikeus naureskella naisille ja ihailla heitä, mutta miestä avoimesti ihailevat naiset on jotenkin vaan naurettavia?

Miksi halusin koko päivän kotiin, mutta lähtiessä harmittaa jättää hirveesti töitä muille?

Über-vitutus

Tänään iski oikea rehellinen vitutus. En tiedä oliko syynä:

• Matkakortti aamulla väärän takin taskussa, tuloksena kotiin juoksua ja bussiin juoksua
• Töissä tuli lunta tupaan, kuinka voikaan sattua päivään niin monta väärinkäsitystä, virhettä ja väärää lupausta? Asiakaspalvelussa on niin ihanaa.
• Opinnot ei kiinnosta. Ne ei innosta. Teen silti, vaikka tiedän, että siitä tulee erittäin huono.
• Ja töitä riittää, mitä kummallisimpiin aikoihin.
• Ja mulla on bad-hair-day.
  

No juu. On sitä pahempiakin päiviä nähty, mutta silloin masentaa. Tänään olen vain energisen pahalla päällä.

Polttaa, polttaa

Tämä oli näköjään vasta alkusoittoa. Saikkua on vietetty leppoisasti katselleen NBC:n pokeriohjelmaa Poker After Dark jota on tällä viikolla tähdittänyt pokerimaailman kuumin nimi (kuumin, sanan kaikissa merkityksissä) Patrik Antonius. Nyt pitää vain varoa, etten jää koukkuun ja kuluta kaikkea aikaani pelaamassa, tai katsomassa kun toiset pelaa.
**

Elämän suuria kysymyksiä:

Miksi kenkäkaupassa on ale silloin, kun
a) olen töissä
b) olen sairas?

Miksi hiusmalleja haetaan vain ihan outoihin aikoihin päivästä?

V-lehti

V-lehti veti tuoreimman numeron jakelusta huumekirjoituksen vuoksi

Lähdin eilen Kampista töihin, ja nappasin matkalukemiseksi V-lehden. Istahdin odottamaan bussiani, ja samassa V-lehden ständille ilmestyi kaksi miestä, jotka kantoivat kaikki lehdet pois. Ihmettelin, ja samssa tajusin, tässä lehdessä on jotain, mikä ei ole sopivaa.

Luin lehteä matkalla, illalla kotona ja vielä tänä aamunakin. Mikään ei herättänyt huomiotani. Toki huumekirjoituksen ote ja hyvinkin myönteinen näkökulma vähän mietitytti, mutta kuitenkin yllätyin, että se oli todella se syy jakelusta pois vetoon.

En ole kokeillut huumeita, enkä aiokaan kokeilla. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta en näe sille mitään syytä. En kuitenkaan tyrmää viihdekäyttäjiä, jokaisen itsensä päätettävissä se on. Olen kuitenkin yllättynyt tästä, että kirjoitus, jossa kerrotaan käyttäjien kokemuksia, joissa myös viitataan niihin huonoihin puoliin on tabu.

Ehkä me emme ole valmiita näkemään kaikkia puolia, tai ehkä kaikki lukijat eivät ole niin valveutuneita, ja ottavat tämän elämänohjeena. Mene ja tiedä.

Ps. Enemmänkin mielenkiinnolla ja yllättyneenä luin avartavaa haastattelua Mariahista, eräästä Suomen tunnetuimmasta pornotähdestä..