Windows Live Mail

Menin sitten asentamaan koneelleni Windowsin oman, hotmailille kaiketi lähinnä suunnatun ohjelman, Windows Live Mail. Tämä siksi, että hotmail ei tunne imap-tukea (Lue= sitä ei voi käyttää sähköpostiohjelmissa, kuten Mozilla Thunderbird). Sama osoite on ollut käytössä vuodesta.. öö..1997. Eli en jotenkin henno vaihtaa, ja alistun Hotmailille. Mutta viimeisimmät kerrat kun avaan ohjelman, se asentuu uudelleen, ja se kestää 10 minuuttia. Tämäkin postaus on keskeytynyt about 7 kertaa, kun Windows ilmoittaa asentavansa sitä. ARGH. Ehkä siirryn jonkun muun sähköpostin käyttäjäksi pian?

TJ1. Kohta paku saa kyytiä, ja Suvi muuttaa!

Tapahtui kerran eräässä R-kioskissa.

Saavun sisään, nainen selvittää asiaansa kassalla. Olen jo kolmas jonossa hänen jälkeensä. Sisään lappaa lisää ihmisiä. Kuuntelen naisen ja kassatytön keskustelua. Maxi pitää saada näkymään. No tässä on kortti antennidigiboksille ja tässä kaapeliboksille. Kumpi? Meillä on digiboksi! Sanoo nainen. Kassatyttö kysyy jo selkeästi hermostuneena: niin, asutteko antenni- vai kaapelitaloudessa? Digiboksi meillä on, vastaa nainen. Ja alkaa selostaa miehensä soittaneen johonkin tukeen, ja punaisista johdoista ja.. Jonottajat katselevat toisiaan epäuskossa. Selvittely jatkuu.

Pelastava enkelisaapuu, takahuoneesta tulee toinen myyjä. Joka ei palvele asiakkaita, kuten olisin odottanut, vaan sanoo tiukasti naiselle: On olemassa kaapeli- ja antennitalouksia, selvittäkää kummassa asutte. Täällä on jo pitkä jono. Selvittäkää se. Kassatyttö alkaa tyynesti palvelemaan muita.

Nainen jatkaa yksinpuheluaan, selviääkö se osoitteesta, kun me soitettiin sinne.. Ja soittaa miehelleen.. Tässä vaiheessa onneksi minä jo pääsin pois.

Digitelevisio. Ei enää riitä sanat kuvailemaan tätä sekamelskaa.

Kai se tästä suttaantuu?

Eilinen oli kyllä niin monien tunteiden päivä.

Aamulla sukkahousut valui, ja kaikki vaatteissa tuntu olevan jotenkin väärin. Onneksi sain tekstiviestin, päästään katsomaan asuntoa!

Töissä tuskailin, ja palkkakuviot onkin päin v*ttua. Kiva ku selvis tässä vaiheessa. Palkkaa siis odotellaan, toivottavasti ei kovin pitkää. Pikainen irtisanoutuminenkin kävi mielessä. Mutta ei ole kiva odotella palkkaa, kun muuttokin on hyvin mahdollisesti edessä seuraavaan pariin viikkoon, vuokraile siinä sitten pakuja ja maksa takuuvuokrat, kun rahaa ei ole edes bussikorttiin..

ARGH!

Muistutus myöhästymissakoista / Fine fee statement

Maksamattomat myöhästymissakot / Overdue fines to pay

Sinulle on kertynyt maksamattomia myöhästymissakkoja.
Ole hyvä ja maksa sakkosi kirjastossa tai verkkomaksulla.

Kirjastokaaosta podin viimeksi tammikuussa. Maksoin velkani ja jätin kirjastosekoilut taakseni. Tänään yllättäen minua lähestytään uudelleen sakoilla. Sakoilla, jotka olen maksanut toukokuussa!? Hienosti menee.

what an exciting life I'm leading..

Muutto siis varmistui, ja osoitteenmuutoskortit on jo melkein raapusteltu. Joulupukkikin saa oman, että lahjat tulee oikeaan paikkaan! Virallisesti asun jo vanhassa kivitalossa ensi viikolla, käytännössä kaikki on siirretty syyskuun loppuun mennessä.

Koko ajan pää on täynnä ajatuksia, to-do-lista on jo nyt näin pitkä:

Ilmoita osoitteenmuutos:
Lehdille (trendi ja image) x
töihin x
tee se virallinen osoitteenmuutos x
ilmoita muutokset vakuutusyhtiöön,
irtisano:
sähkösopimus x
netti x
tv-lupa x
nin ja pakatakin ehkä pitäis.

Työsuhteeni vakinaistuttua (WOU!) muuttuu tuntilistakäytäntö, joka aiheuttaa hieman lisä päänvaivaa ja pitäisi käydä terveydenhoitajalla. Onneks se sentään on lähellä työpaikkaa.

***

Työpaikkani on vaarallinen. Pientä nuhailua on ollut ilmassa kokokevään, kunnes minullekin selvisi, että työpaikkamme on hometyöpaikka. Nice one.

Hiiriranne vaivaa, ja aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska minä olen sairastanut monet jännetuppitulehdukset ja tenniskyynärpäät. Kipuilin niin paljon, että anoin erikoislääkärin kirjoittamalla todistuksella ylioppilaskirjoituksiin lisäaikaa. Ja sain sen.

Mä tarvin loman. Nyt vain väsyttää yksinkertaisesti niin paljon, että kauppaan meno tuntuu ylivoimaiselta. Ei pysty, ei kykene. Ja muutto varmistui, siihen on aikaa kuukausi ja kahdeksan päivää. Pitäis siis pakata. Apua.

Miksi juuri sinä aamuna, kun hajottaa kaikista eniten, eikä voi odottaa että pääsisi kotiin, viimeisiksi hetkiksi työkaveriksi tulee juuri se ketä en jaksa?

Siis niinku mitä? Kello on siis nyt 7.22. AAMULLA. 12 minuuttia sitten huoltomies soitti ikkunarempan jälkimainingeissa. Mikä aika se sellainen on soittaa? Onneksi mä olen yövuorossa, enkä kotona nukkumassa.

Hei-hei!

Kalamies joutui luovuttamaan tänä aamuna, sairaus kävi liian raskaaksi. Suuri ikävä, tällä miehellä oli kalajuttuja, ja muitakin juttuja enemmän kuin kellään muulla. Rakas pappa on poissa. Hyvästi.

Thesis saapui sitten keskiviikon postissa. Korjauksia oli, ja ihan hyviäkin. Lähdeviitteet hypänneet seuraavalle riville ym. Sen siitä saa kun, ei enää jaksa työtään lukea. Kummastusta herätti korjaukset, jotka olivat täysin englannin kieliopin vastaisia. Ystävän kommentti olikin paras. "Eihän sitä tiedä jos se on näin, vaikka koko muu maailman englanninkielinen kirjallisuus muuta väittääkin.."

Näin se menee: All principal words should be capitalized. This includes the first and last words of a headline, and all nouns, pronouns, adjectives, verbs, adverbs, and subordinating conjunctions (if, because, as, that, etc.).

Miksi minun Thesiksessäni kaikki otsikoiden alkukirjaimet sitten oli korjattu pieniksi?

Mutta mä valmistun! Mä valmistun ihan pian!!!

Maanantai tiistaina

Pitkä viikonloppu ja sen vastapainoksi tiukka alkuviikko. Töitä olen tottunut tekemään, eikä vähäiset yöunetkaan haittaa ajoittain. Mutta turhat lääkärireissut (maksan hammaslääkäristä 22 euroa, minulta hitsataan milli hampaasta (eikä tämä nyt mitenkään suuresti vaivannut, ei itseasiassa ollenkaan) ja that's it), vaikeat tilanteet töissä ja kummalliset uudistukset rasittavat. Eikö voisi olla jo viikonloppu?

Housut pyörän polkimissa

Toissayönä näin pitkän ja vaiherikkaan unen vanhoista tutuista, ja kotikaupungin vanhoista maisemista. Siis niistä maisemista, joita ei sielläkään enää ole. Tutut ihmiset näyttivät oudoilta, ehkä hekin olivat jostain menneisyydestä.

Viime yönä olin taas kotikaupungissa, tällä kertaa oudon näköisissä maisemissa, jotka luonnollisesti olivat unessa tuttuja. Pyöräilin tapaamaan ystävää, housut juuttuivat pyörän polkimiin ja ajauduin vanhojen lukiokavereiden pihalle ihastelemaan toisen uutta autoa.

Hetken päästä jatkoin matkaa, menin seuraavaan taloon sisään, talon emäntä kertoi, että ystäväni on vaihtamassa vaatteita. Nainen laittoi ruokaa, ja hänen jaloissaan pyöri neljä vauvaa, joista yksikään ei vielä kävellyt. Pakokauhuisena katsoin lapsia. Mitä noille tehdään kun ne itkee? Miten toi nainen kestää? Toivottavasti ei tarvi koskee.

Heräsin. Yksin omassa rauhassani, ei vauvoja. Mutta mitä jos niitä tulee?

Leipä on pöydässä, mutta en saa syötyä.

En enää meinaa löytää arpia. Lääkäri vakuutteli, kyllä ne arvet siitä haalistuu. En uskonut, päätin sopeutua niihin. Mutta nyt en enää tunne niitä, ja toista en meinannut silmälläkään erottaa.

Kauneusleikkaus oli suuri muutos, ja sen jälkimainingit alkavat vasta nyt hiljetä. Kauneusleikkaushan se ei sanan varsinaisessa merkityksessä ollut, vaikka sillä ulkonäköönkin merkitys oli (ja toisille näitä tehdään ihan kosmeettisista syistä..). Elämästä se opetti paljon, oletko koskaan tullut ajatelleeksi miltä tuntuu olla purematta? Tai miltä se tuntuu kun suu ei aukea, tai kun et vain pysty puhumaan selkeästi? Niin itsestään selviä asioita, joita osaan arvostaa vasta nyt.

Kivut tulivat takaisin tänään, pahasti. Siksi tämä palailee mieleeni. Saa nähdä opetellaanko sitä taas uudelleen syömään ilman hampaita. Tällä kertaa vain sitten lähtee hiuksiakin.

Ps. Se Thesis, se on viilausta ja tarkistusta vajaa tehty. Oho.

Elämän vaiheet

Junassa kuultua pienen pojan suusta tuli totuus, ihmisen elämän vaiheet:
Lapsi
Nuori
Tässä tulee Murkku, lisää isosisko.
Aikuinen
Vanhus
Akka
Noita-akka
Peikko
sitten ihminen on taulussa, telkkalissa, lehessä
ja sitten se on luulanko.

Tässä kohtaa voidaan miettiä missä vaiheessa itse kukin on..
***

Viikonloppu meni juhlissa, ja post-party hysteerisessä väsymyksessä, miksen minä vain mennyt nukkumaan?

Miks juuri tänään on kiire?

Vuorotyöläisen ihanaa arkea.

Kello on 6.56, olen nukkunut ehkä viisi tuntia. Ja bussi lähtee ihan just. Onko pakko jos ei tahdo? Miksen mä sais valita vuoroni ihan itse?

Jatkoa seuraa

Hämmentävä sairaus, se ei pahene, mutta ei se kyllä poiskaan mene. Eli saikulla edelleen. Argh.

Lostia on katsottu jo monen monta jaksoa, Hitler-leffan ykkösosa katsottiin eilen. Mitä saikulla tehdään?

Tunnollinen ahkera minäni ei osaa oikein relata saikullakaan, miksi en voisi jo parantua, että voisin tehdä jotain järkevää. Pakko tehdä jotain! Ehkä keksin tälle blogille uuden leiskan. Siinäpä mulle proggis. Pitää ensin vain opetella se HTML-koodi.

Roarr!

Eilen kirjoittelin pitkästi, mutta eilinen ei toiminut. Tietokone kaatui kolme kertaa työpäivän aikana, hiirtä vaihtaessa löin pään pöytään kaksi kertaa, terveyskeskus kokemukset olivat (yllätys!) jälleen kerran kaoottisia. Onneksi tänään on uusi päivä, ja paljon parempi päivä.

Viikonloppuna ei sitten selvittykään katsomaan Iwo Jimaa, kaikkialle muualle kyllä ja moshattiin niin, että niskassa tuntuu vieläkin. Muse on vaan niin ROCK!

Huh huh.

Menontäyteinen viikonloppu, huonosti nukuttuja öitä ja tänään taas töihin. Mikään ei kulje, eteen tulee asiakkaita, joita on mahdoton saada tyytyväisiksi ja ahdistaa.

Ahdistusta tuottaa monikin asia, opinnot, työt ja jotenkin sellainen yleisväsymys. Mummo kaipaa minua takaisin Pohjanmaalle Kyllähän se tyttö vielä sieltä palaa... Mitä jos en halua? Olen tyytyväinen näin, täällä minun on hyvä olla. Ahdistaa vain ne kaikki läheiset ja sukulaiset siellä kaukana. Molempia ei voi saada. Ehkä pitää vain hypätä junaan ja mennä katsomaan tuttuja.

Opinnoista en pääse eroon kuin ne tekemällä, pakkohan se on vain ruveta tekemään.

Saisko ensi yönä nukkua tarpeeksi?

Elämä takussa

Kylläpäs on ollut takkuinen viikko. On se kumma, että joskus on vaan aikoja, jolloin päivät menee samassa sumussa, eikä suuntaa parempaan löydy. Koko ajan joku tippuu, sanat sekoaa, asiat unohtuu ja ärsyyntyy. Eilen olin niin onnellinen perjantaista, ja missasin bussin töistä kotiin, koska unohdin kamoja töihin. Näin se huomma etenee.

Tänään olen taas riitaisa, anteeksi.