Päässä jyskyttää, kurkussa miekkoja, yskittää, nenä tukossa ja silmä tulehtunut. Äärimmäisen hyvin menee siis. Hädin tuskin edellisestä flunssasta selvisin, kun taas jo olen vuoteen oma. Ihana mies onneksi pitää seuraa, estot todella katoaa kun niistetään vierekkäin.
Tiistaina treffaan kämppäihmisiä, ehkä silloin minulla on jo kämppä? Sen jälkeen matkaan yötä myöten takaisin pohjoiseen.Onko pakko jos ei tahdo?
Leffassa käytiin kurkkaamassa United 93. Hyvä leffa, meni syvälle sydämeen. En voinut olla ajattelematta, nää oli oikeita ihmisiä, joille tää oikeesti sattu. Senpä vuoksi vieressä istuneen miehen nauru pitkin elokuvaa sai minut hiiltymään.
Nyt silmät kiinni. Eikö tää tauti ikinä lopu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti