perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Mitä kauemmas kuljen
pitkin polkua,
sitä vähemmän
kaipaan tietä
Vasta kun polku loppuu
ja olen täysin eksyksissä
tiedän tulleeni perille

- Tommy Tabermann


Ja taas matkaan.
Parin päivän kiivaat asunnonetsinnät ovat vieläkin aika tuskaisen vaiheessa, mutta muutamat treffit on jo sovittu. Työhakemuksia olen lähetellyt, ja lähetän kiivaasti hamaan loppuun saakka.

ROCK ON!

torstaina, syyskuuta 28, 2006

Oma saari

Valokuvatorstain yhdeksästoista haaste on:

kapinallinen, vallankumouksellinen



Kuva otettu kesällä 2006 Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rajamailla.

tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Free your mind..

Sometimes you forget about others who are not as fortunate as you. Now, as your dreams have an opportunity to manifest, don't disregard the less pleasant side of reality. You can have an amazing experience that becomes even more profound if you include the widest spectrum of life in your thinking. Take a risk and open your mind to what you have previously excluded. You'll be richer in spirit for your efforts.

Sagittarius 26.9.2006


Mä olen jo lukioaikoina haaveillut muutosta Helsinkiin. Zürin kadut tuli tallattua moneen kertaan, rakastuin siihen kaupunkiin. Tää on vähän kuin Helsinki.

Vaikka koko elämä on vieläkin ihan sekaisin, ei tietoa asunnosta, työstä tai mistään muustakaan, olen intoa täynnä. Tämä on se mitä mä haluun tehdä, miksiköhän en tätä ole jo aiemmin tehnyt? Take a risk and open your mind...

Kauneusleikkauksen jälkimainingit kulki nätisti, nyt on taas menty vähän takapakkia. Huomenna menen hierottavaksi, toivon todella, että siitä on apua. Toista kauneusleikkausta en just nyt kaipaa.

maanantaina, syyskuuta 25, 2006

White Lips Kissed

wake me up
only nightmares take me in
through these walls the winter bites
a draft from all sides
why did you not include me on your list?
let me in through the ceiling
white lips kissed
our love is a fickle love
keeps itself locked in a suitcase
to be ready to go
always
i won´t cry when the silver lining shows
but you´re right
you understand
you ride with both hands
worrying is the breathing that you need
so there won´t be far to fall
you mustn´t climb tall
things that are supposed to mean lots
leave you cold
and with a malady of the soul
our love is a tricky love
bet you know this
bet you noticed
bet you know, wich is why
i should know better than anyone ever could
soon as i let go
everything falls apart
i won´t cry when the silver lining shows
but you´re right
you understand
you ride with both hands
worrying is the breathing that you need
so there won´t be far to fall
you mustn´t climb tall
wake me up
only nightmares take me in
through these walls the winter bites
a draft from all sides
of course you can
there are diamonds in demand
it´s a shame and as you know
the stain will not go


Mew - White Lips Kissed

lauantaina, syyskuuta 23, 2006

Sinkkuelämä takana...

Isä sanoo aina, että asioilla on tapana järjestyä. Ja niinhän ne on aina järjestyneet, tavalla tai toisella.

Kahden viimeisen viikon myllerryksen jälkeen olen tänään pitänyt 'ei-soiteta'-päivän Ihanaan Mieheen, ja olen omissa oloissani pohtinut kaikkea tätä uutta ja tulevaa. En olekaan enää sinkku, ja olen aloittamassa elämää ihan muualla. Hui. Ja niin siistiä.

Tietysti kaikki tuleva pelottaa, mutta olen vihdoin onnellinen, ja jotenkin tuntuu, että se suunta elämälle on löytynyt. Luin vanhoja merkintöjäni, ja hymyilin. Syksyn maanis-depressiviisyys helpottaa.

Ja erityisesti nämä sanat naurattaa, kuinka oikeassa silloin olinkaan, tarvitsen hulluja tekoja.

En todellakaan ole valmis aikuistumaan nyt loppuelämäkseni, pakko vielä mennä ja tehdä jotain hullua. Elää nuoruutta.

I'm all over and I've got it going
I will turn my soul into profit
I'm all over and I've got it going
I'll make it happen
just the way you want it, yeah!


Brightboyn keikka odottaa. ROCK!

Lyrics: Brightboy - Vanity Fair

perjantaina, syyskuuta 22, 2006

Be Yourself

Viikon reissun jälkeen olen vieläkin ihan seis. Toki unettomuus ja sekoaminen ovat tehneet tehtävänsä, unet on todella jääneet vähälle. Mutta mieli on niin hyvä, että väsymys väistyy. Life's good.

Törmäsin Kahvipoikaan kaupassa. Onneks se puhu puhelimessa, ja minä sain vain myhäillä. Se on otettu, mikä on tarjottu. Sun tilaisuutes meni jo, eikä uutta tasan tule. Ikinä.

Sanoin kämpän irti, ja nyt alkaa sitten oikeasti se seikkailu. Elämän rakentaminen alkaa taas uudelleen. Samaan aikaan ahdistaa, mutta silti on hyvä fiilis. Ehkä se on oikeasti parempi karistaa tämän kylän pölyt jaloista, ja katsella isompaa maailmaa. Ei täällä kestä kukaan. Ainakaan minä.

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Väärinkäsityksiä?

Valokuvatorstain 18. haaste on: viesti, merkki, logo, ikoni.



Kuva otettu Zürichissä 2005.

keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Tartu hetkeen.

Olen aina ollut sellainen peruskiltti tyttö. Elänyt järkevästi, miettinyt ratkaisuja, ja mennyt usein niiden helppojen, yllätyksettömien teiden kautta.

Lähdin Sveitsiin ilman mitään suunnitelmaa, ilman mitään tietoa kuinka selviän kielen ja yksinelon kanssa. Paras tekoni ikinä. Ja pelottavin.

Nyt olen elänyt tunteella viikon. Tehnyt (uhka-)rohkeita päätöksiä, ja toiminut vastoin omia sääntöjäni. Päätin hetkeksi unohtaa itsesuojelun, ja kokeilla miltä tuntuu vain mennä.

Vaikka olen vielä turvallisesti kotona, alan askel askeleelta siirtymään uuteen kaupunkiin, uuteen elämään. Pelottaa, jännittää ja olen niin innoissani. Hyppy tuntemattomaan tulee varmasti osumaan maahan, mutta päätin, että puhallan patjan valmiiksi. Minä selviän.

Ihanasta miehestä ei ole kuulunut sitten eilisen. Tiedän, että toinen on ihan yhtä sekaisin, ja tiedän, että toinenkin välittää. Mutta tietysti ilmaan hiipii kysymys, mitä jos..? Luottaminen, ja usko toiseen on vaikeeta. Varsinkin kun pelissä on jo oikeita tunteita. Huhhuh.

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

A happy, yet confused girlie

Mullistavin, älyttömin, vaikein ja hämmentävin viikko ikinä.

Työpaikkakuviot on historiaa, ja päivän itkemisen jälkeen tein päätökseni. Kamat kasaan, ja menoksi. Se ei ehkä ole välttämätön ratkaisu, eikä ehkä järkevin, mutta tunteella tein päätöksen. Pois on päästävä.
Tämä tyttö päätti kasata elämänsä rippeet ja suunnata isompiin kuvioihin.

Viikonloppu vapaalla vietettiin tulevassa kotikaupungissa, nautiskelin, tutkin, pelkäsin, mietiskelin. Lauantai-illan huumassa tapahtui se mitä vähiten odotin. Tytöltä meni jalat alta, ja lujaa. Ihana mies tuli ja vei tämän tytön sydämen. Yhdessä tutkittiin sekoamisen tunnetta, unettomuutta, ruokahaluttomuutta. Kaikki tuli niin äkkiä, ja niin oikein. Teini-ikä on takanapäin, mutta ei se siltä näytä.

Asioilla on siis tapana järjestyä. Mulla on unelmia, ja suunnitelma, jolla ne saavutan.

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Se tunne

Tiedättekö se tunteen, kun tietää, että uutiset ei ole hyviä, että kaikki meneekin päin vittua? No mulla oli se, ja se oli oikeassa.

Ne uutiset ei olleet hyviä. Nyt on rankkojen päätösten aika. Mutta nyt viikonlopuksi vapaalle.

tiistaina, syyskuuta 12, 2006

Kaisla

Pitkään To do-listalla roikkunut Work Placement Report on nyt kirjoitettu. Myös puuttuvien opintopisteiden metsästys alkaa olla lopuillaan. Nyt on jotenkin tyhjä olo. Sitä on oikeesti vain enää lopputyö, ja sitten olen valmis. Huomenna selviää työkuviot lopullisesti. Mä en kestä, mä en halua. Aikuisuus on vaan jotenkin liikaa just nyt.

Saksalaisen ystävän kanssa ihailtiin kaisloja ja suunniteltiin jälleennäkemistä kaukaisessa Australiassa. Puhettahan se vain on, mutta mä alan olemaan entistä enemmän tosissani. En todellakaan ole valmis aikuistumaan nyt loppuelämäkseni, pakko vielä mennä ja tehdä jotain hullua. Elää nuoruutta.

Toivottavasti huomisen uutiset on hyviä, ja voin lähteä Etelän reissulle hyvillä mielin. Huonoja uutisia en juuri nyt kaipaa. Elämässä ois just nyt tilaa onnelliselle jaksolle, ilman rahahuolia, kipua.

Tänään on hyvin syvällinen ja jotenkin surullinen päivä. Huomenna toivottavasti valoisampi.

maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Maailmaa parantamassa

Ilmaisen kahvin vuoksi mitä vain. No tämä on ehkä liioiteltua, mutta eilisessä koomassa ihan totta. Maakuntamatkailua harrastettiin siis koko perheen voimin. Paikallislehdistä saatiin parhaat naurut; mitä järkeä on julkaista lehteä jonka otsikot viikosta toiseen on lajia:

Paikkakunnallamme taas leuto syksy.

Koulut käyntiin perinteisesti. (Miten koulut alkavat ei-perinteisesti?)


No kaikki taaplaa tyylillään, suotakoon se heille.

Serkun kanssa seistiin viilenevässä syysillassa tunnin verran, ja parannettiin maailmaa. Pitkään aikaan en ole ollut näin onnellinen saatuani jutella jonkun kanssa. Monet mietinnät on nyt selvitetty ja tiedän, että Serkullakin on kaikki hyvin. Hyvä näin. Ja tietysti niitä juorujakin vaihdettiin. *diaboliskt skratt.*

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Hurricane Season - kun vaihtarit valtas kaupungin.

Round and round again
You must feel pretty brown spin to your end
Driving from dusk till dawn
Searching for another teenage relation

Same old people, same old town
Same old questions why
People spending all their time
Living without life

Vaihtarit on hassuja olentoja. Erasmus-piirit on niin pienet, ja menit sitten Erasmus-bileisiin Islannissa, Saksassa, Sveitsissä, Suomessa tai missä vain, on meininki aina sama. Halvinta kaljaa, muovikupit, läppäri soittaa musaa ja tupakansavu valtaa huoneen. Seistään piireissä, otetaan kuvia, ihmetellään yhdessä uutta maata. Paikalliset hukutetaan kysymyksiin; MitäMissäMilloin? Miten niin marraskuussa ei voi mennä järviristeilylle?

You have to have the right style and a haircut
To be able to join their little club
You come here get rid of your past
This town gives you a free banquet salvation

Same old people, same old town
Same old questions why
People spending all their time
Living without life


Vaihtariks lähdetään niin eri syistä; valtaamaan maailmaa, tutustumaan haaveiden kohteeseen, oppimaan kieltä, lähdetään, vain koska se kuuluu opintoihin, tai koska se näyttää hyvältä cv:ssä. Kohdetta et ehkä aina saa itse valita, mutta päätös lähteä on aina jokaisen vaihtarin itse tehtävä. Siispä en käsitä näitä tapaamiani vaihtareita ollenkaan. Suomalainen ruoka on mautonta, Suomessa on vaan puutaloja, ne on kauheita. Te syötte niin aikaisin, ja juotte vain maitoa. Mä ajattelin, että täällä ois rikkaampaa. Nää ihmiset on ihan kännissä, inhottavaa. Tule Suomeen, tutustu, ihastu tai vihastu. Mutta älä pliis koko ajan hauku mulle mun kotia.

Same old people, spending their time
Living without life
Same old people, spending their lives
Living without time

Living in behind now
I'm free now
Living in behind now
I'm fine now
I'm fine now

Deepparit sen sano. Tää on Suomi-meininkiä. Sori vaihtarit, tää on mitä meillä on tarjota.

Vaihtari: Suomi on kiva, mutta en mä kyllä täällä vois loppuelämääni asua.
Minä: En minäkään.

lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Tällaisena iltana

"Hei kaikki, tässä on Matti*.
Tässä on Maija, Anni ja Onni**.
Hei, mutta tehän varmaan jo tunnettekin."
Pitkä katse, hymy.
"Ai moi Matti, kyllähän me tunnetaan!"
Mutta mistä, kuka sä oot, miks sä oot tuttu, miks mä muistan sun nimen ja kasvot näin hyvin?
"No moi, Kyllähän mä SUT muistan!"
Keskustelun sorinaa, jonka edetessä joko
a) esille tulee Se yhdistävä tekijä, ja olet pelastettu.
tai
b) et saa päähäsi miksi muuten tunnen tämän henkilön. Joku kysyy sitä, katseet kohdistuu sinuun, ja häpeät. En mä oikeesti muista sua.

* Se, joka sunkin pitäis tuntea.
** Sun kaverit.


Eilen tapasin siis kaksikin yläasteaikaista tuttua. Toisen muistin hyvin, vaikka alkuun tunnistus olikin hieman hatara. Toiset sitä vain osaavat muuttua edukseen. Toinen oli vain miehistynyt versio nuoruuden itsestään. Muisti jopa nimenikin. Yllättävä. Noloa sinänsä, minä kun en todellakaan muistanut, että mistä tunnetaan, ja miksi sä olet noin tutun näköinen. Yhteinen tuttu oli puolellani, ja lipsautti keskusteluun johtolangan.Hyvä niin, haluan olla vähemmän ylimielinen.Näistä tuli hyvä mieli, toisen kanssa vaihdoin numerotkin, nyt pidetään oikeasti yhteyttä.

Miesten ikäkysymys tuli esille moneen kertaan illan aikana. Setä tuli iskemään, nautin imartelusta niin kauan kuin huvitti, ja pakenin teinin luo. Teini oli niin maireaa, kun kerroin, että sä oot mun pakopaikka. Kuitenkaan Teinikään ei oikeasti ollut kiinnostava. Söpö toki, mukava, ja mun mieleen, mutta INTISSÄ!

perjantaina, syyskuuta 08, 2006

Uusi harrastus.

Kuvia tietokone pullollaan, kukaan niitä ei jaksa katsoa. Nyt näytän niitä pakostakin!
Valokuvatorstai ja kuudestoista haaste. Uoma.



Kuva helmikuulta 2005, kuvattu Rotseen rannalla.

torstaina, syyskuuta 07, 2006

Ein Arschloch, oder nicht?*

Näin Kahvipoikaa tänään. Voiko mies enää jakomielitautisemmin käyttäytyä. ARGH! Siinä tuli vihan purkaukseni. Nyt mies on historiaa. Ainakin romanttisessa mielessä, I deserve much better!

Viikonloppuna törmäsin, tai no, tulin tietämään yhden ihanan. Haluaisin tutustua, ihan mielenkiinnosta, mutta miehen käytös muita kohtaan on vähän epäilyttävä. En itse vielä sen kummemmin tutustunut mieheen. Heti herää kysymys, onko tää vain pelimies vai Arschloch? Kaveri kyllä sanoi, Er will bestimmt mit dich Freunde sein. (Se haluu varmasti olla sun kaveri.) Niin, millainen kaveri?

*Arschloch steht umgangssprachlich für den Anus. Arschloch on puhekielinen sana anukselle.


„Mit Verlaub, Herr Präsident, Sie sind ein Arschloch!“ (Joschka Fischer: Der Abgeordnete Fischer am 18. Oktober 1984 zum damaligen Bundestagsvizepräsidenten Richard Stücklen)

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Comfortably numb

Tiedätte kai sen tunteen, kun olet ystävän/kaverin/tuttavan kanssa liikenteessä, ja toinen nolaa itsensä omalla käytöksellään, ja siinä sivussa myös sinuun kohdistuu katseita, ja puna nousee poskille.

Eräs ystävä on mukava, ja hyvää seuraa. Aina en ihan ole täysin samalla aaltopituudella, mutta eihän sitä kukaan odotakaan. Itse olen tottunut toisen korkeaan vaatimustasoon ja ajoittaisiin oikkuihin. Mutta jos ruokaa tilataan listalta, voiko siihen todella kulua viisi minuuttia? Voisko tän tehdä näin, oisko näin parempi, ku viimeks.. Ja voi kun näin olisi ollut vain eilen..

Toinen ystävä kyselee keneltä vain mitä vain. Minulle tutuilta, hänelle tuntemattomilta yrittäjiltä udellaan liiketoiminnoista sen sadat jutut. Ei näin vaan tehdä ihmiset!

Mistä se johtuu, että joskus tuntuu, että maailmaan ei synny yhtään uutta biisiä, kaikki on vaan sitä samaa vanhaa settiä?
Ja ykskaks yllättäen niin ihania tulee vastaan! Tää tyttö haluaa tanssia!

Me likes:

Scissor sisters: I don't feel like dancing
Basshunter: Boten Anna
Nelly Furtado: Promiscuous Girl
Audioslave: Original Fire

maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Käsiveska

Törmäsin joku aika sitten meemiin, jossa lueteltiin käsilaukun sisältö. Katsotaan mitä löytyy, siitä eniten käytetyimmästä:
  • 50 centin kolikko
  • Nessuja
  • Epämääräinen eläinhoitolan esite
  • tyhjä käsirasva
  • ostoslista
  • lompakko
  • x määrä kuitteja
  • kynäkotelo, Marimekko
  • parasetamolia
  • työpuhelin
  • muistitikku
  • terveyssiteitä
  • aurinkolasit
  • post it lappuja
  • huulirasva
  • Marimekon iso kynäkotelo, sisällä huulikiilto, huulipuna ja pinnejä
  • hands free kuulokkeet
  • käsirasva
  • vicks yskänpastilleja
  • kuulakärkikynä
  • oma kännykkä
  • migreenilääkkeet
  • salmiakkia
  • allergialääkkeitä
  • sytkä
Huh.

Syysmyrsky päässä?



Susanna tänään avautui tästä syksyn maanis-depressiivisyydestä. Kaksi päivää olen jo tuskaillut elämää, syysmasennuksen partaalla. Sairaus vaan jatkuu (Ouzon voima olikin tuskaisen väliaikainen..), mikään ei edisty, ja kun on niin harmaatakin.

Syksy saa myös aina sellaisen jonkun elämänpohdinnan päälle. Koulut alkaa, arki alkaa. Missä minun arkeni on? Mikä on elämäni päämäärä? Ja kun molemmat on vähän vaiheessa, tai välillä jopa ihan kateissa, iskee pienoinen ahdistus. Äiti kertoi serkusta, joka ostaa talon/asunnon. Kun silläkin on kuulemma vähän päämäärää elämässä. Vaikka äiti ei sillä tarkoittanut, iskee ahdistus. Mikä päämäärä?

Heidi-Haus, oma pieni taloni, jonka saan sisustaa niin hullunhassunkauniiksi kuin haluan, ja jossa minä ja perheeni(?) asustellaan tulee aina osaksi ajatuksia näin syksyisin. Hullua. Vielä hetki sitten olin kesäisen huoleton. Mä vihaan syksyä.

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006

Ne vaihtaribileet.



Siis tarkoitushan oli kerätä porukka ja treffata niitä vaihtareita. Mutta jotenkin porukkaa kerääntyi, ja vaihtarit jäi unholaan. Päädyttiin kaupunkiin katsomaan rockia. Hyvä niin.

Suomalainen mies osoitti taas ihanuutensa. Intensiivisellä katseella hän katsoo, juttu luistaa, eikä edes pelkää läheisyyttä julkisellakaan paikalla. Harmi vain, että katse on lasittunut ja silmät puoliummessa, puheesta ei saa selvää, ja pliis, et sammuis mun olkapäätä vasten.

Ihmeparantuminen on tapahtunut. Olo lähenee jo elävää ihmistä, ja se on paljon se. Suomalaisittain mennään. Jos ei viina, terva tai sauna auta, tauti on kuolemaksi. Ouzolla se lähti.

lauantaina, syyskuuta 02, 2006

Jaetaanko sairaskertomuksia?

Jostain syystä flunssaepidemian myötä kaikki kommunikaatio töissä, koulussa, kotona, kavereiden kanssa, kaikki aina kilpistyy sairaskertomukseen. Mulla on limaa kurkussa. Mullapa onkin tällanen kuiva yskä. Mutta kyllä on kova tauti. Viides sairaspäivä, ja nyt lähti järki. Mä haluun elää!

I don't know who invented high heels, but all women owe him a lot.

Viime viikonlopun jalkakivut hellitti vasta tänään. Minkä takia sitä aina ryhtyykin, uudestaan, ja uudestaan, kiduttamaan itseään korkokengillä? Kauniita kenkiähän ne on, ja joka kerta kun kävelee korkkareilla, on kuin koko itsetunto olisi löytynyt uudestaan. I'm a self-made woman-tyyliin.

It's better to be unhappy alone than unhappy with someone.

Über-bitch meets the ex-friend. Ensin hyvin kliininen puhelinkeskustelu. Sitten mielinkielin tapaaminen, kätellään. Mutta hyi sä oot sairas, mä meen desinfioimaan käden. Mitä meille tapahtui? Me on tunnettu 7 vuotta. Ja nyt sä tunnut vihaavan mua. Olenko mä paha, vai haluatko sä vain syyttää mua? Maybe I'm better off without him.

A career is wonderful thing, but you can't snuggle up to it on a cold night.

Opintojen pitkän tunnelin päässä näkyy jo valo. Nyt pikkuhiljaa siirryn sinne paisteeseen, lokakuussa mä olen jo working girl. Oikeesti. Ja se kauhistuttaa, innostaa, pelottaa, jännittää. Siistiä.

My work is the only ground I've ever had to stand on. I seem to have a whole superstructure with no foundation -- but I'm working on the foundation.

Mulla on siis kuukausi aikaa kehittää itselleni elämä. Opiskelijaelämä ei kelpaa harrastukseksi työssäkäyvälle. Vaihtaribileet vielä vähemmän. Party, anyone?

Lainaukset aina niin ihanalta Marilynilta.

perjantaina, syyskuuta 01, 2006

Litra hunajateetä ja motillinen espressoa.

Ehkä tämä aamukin käynnistyy?

Kesäflunssa ei ota hellittääkseen - päässä jyskyttää, henki ei kulje, yskittää ja katse lasittuu tämän tästä. Ja juuri tänään on paha päivä. Tänään on miitinki työpaikalla. Tosi kivaa. Hei, mä oon Suvi, ja mä oon siis oikeesti ihan tosi pätevä ja uskottava. Ai miten niin näytän siltä kuin olisin ryypännyt viikon putkeen, ja äänikin kertoo samaa viskinkarheaa tarinaansa...

Mähän olen jo kerran löytänyt sen oikean, sen haaveiden miehen. Mä halusin sen niin kovasti. No jostain syystä Jan ei ole vieläkään kosinut mua. Höh. Mutta ei se mitään, mä oon löytänyt uuden aika täydellisen. Meet Sami from Sunrise Avenue! Tervetuloa Sami kosimaan mua. Vastaan varmasti kyllä. Aber lieber auf Deutsch, ich finde das Deutsche Sprache viel mehr romantisch..

We don’t know wonderland
We don’t know how to get there
We will keep on searching for the way
We dream all the way
Of the moments we'll have there
We can see them all clear today
On the way to wonderland, On the way


Sunrise Avenue: Wonderland