Isch geil gsii.

Ajettuja kilometrejä: 1235 (Keskustasta keskustaan laskettuna, todellisuus on karuakin kauniimpi..)
Yöunia: 02.09-04.50 ja 00.30-08.42 Liian vähän.
Autonavaimet hukassa: Lukemattomia kertoja
Seurueen jäsen hukassa: Jos mahdollista, niin vieläkin useamin.

Huomenna ERSTE AUGUST FÄSCHT! Echt geil :D

Ylireagointia, vai ylisuojelua?

Eilinen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Juttelen Mr.Suomenruotsalaisen kanssa, kerron kaverille. Kaveri katsoo silmät suurena, ja minä selitän vain kirkkain silmin, kuinka ihanaa oli keskustella toisen kanssa juuri niistä asioista, joista aina haaveilen unelmamiehen kanssa keskustelevani. Sitten tajuan, mä kuulostan kuin mä oisin kuumana siihen. Mä olen ehkä kuumana siihen, iskee tajuntaan. En mä voi. Justhan mä harmittelin toisen miehen perään, en mä voi. Ja sitä paitsi, finder's keeper's. Mä kyl tiesin sen ensin, mut en lotkauttanut korvaani sen suuntaan. Mut se on aika täydellinen, ja sen kanssa voi jutella! Niinku oikeesti.

Hyvä alku Suomi-tripille, paljon ajateltavaa pitkille suorille. Tampere: tykkään, Hanko: en tykkää, Tammisaari: tykkään, Naantali: en tykkää...

Mr. Suomenruotsalainen

Mitä sitten tehdään kun yllättäen ehkä ihastuukin samaan tyyppiin kuin kaveri? Jos sitä on jo spekuloitu kaverin kanssa, tulisko heistä jotain. Ja yhtäkkiä huomaankin, että poika juttelee paljon enemmän mun kanssa, hymyilee, flirttaa. Minä olen vain ystävällinen, ja samalla huomaan, että se on aika täydellinen.

Käännöskukkasia

Johtuneeko väsyneestä mielentilasta, vilkkaasta (ja jo kaukana olleesta) ajatuksenjuoksusta, ei leffaillan anti oikein sytyttänyt. Spanglish - Käännöskukkasia oli kyllä hyvä, ja jätti monta ajatusta, mutta ei oikeen vastannut odotuksia. Ja miksi, oi miksi leffoista tehdään niin ÄLY pitkiä? King Arthur taas.. No se ei vaan oikein auennut.

Miksi sitä ei enää löydä mitään hyviä leffoja, kun niitä haluaisi katsoa? Kaupungimme kirjasto, eikä ainakaan Makuuni tunne edes klassikoita kuten Tuulen viemää tai Casablanca? (Toim. Huom. Kassatyttö ei edes tiennyt kuinka Casablanca kirjoitetaan.) Tahtoo nähdä!

Viikon kulttuuriantia oli myös komedia maailmanlopusta. Maailmanmiehet on nyt nähty. Respect pojille.

Oma elämäni menee sitä samaa hiljaiselon rataa, kavereita nähdään, mutta kaikki jää vähän laimeaksi. Onko tämä sitä kuuluisaa erilleen kasvamista? Kun ei oikein enää osaa olla. Kun toisen vatsa pömpöttää ja elämä menee miehen lomien mukaan, minä taas surffaan ajan laineilla. Miksi sitä kaipaa lapsuuteen takaisin? Don't worry, be happy.

Have you lost your shoe?

Jos näit hetki sitten erään suomalaisen pikkukaupungin kaduilla erikoisen näyn, jossa nainen ajaa pyörällä puhuen kännykkään. Yht'äkkiä sarvessa roikkuvat panttipullot jäävät omituisesti polven ja sarven väliin. Pyörä keikahtaa, naisen kenkä tippuu. Hän tyynesti ohjaa pyörän ojaan, pysähtyy, kääntyy pyörän kanssa, hakee kengän ja ajaa pois. Ja puhelin keskustelu jatkuu täysin ilman keskeytyksiä. Myöhemmin hän vain nauraa, oho, mua katsotaan. Niin mulla tippui äsken kenkä. Se olin vain minä.

Mahoton matkakuume

Lauantaina matkaan taas. Viimeisen kahden viikon aikana olen jo kiertänyt Keski-,ja Eteläpohjanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Suomea. Seuraavan kahden viikon aikana valloitan Hangon, Naantalin, Kuusamon ja Rovaniemen. Puhumattakaan Pohjanmaasta. Lukemattomia kilometrejä kuumassa autossa, and I'm loving it!

Mulla on levottomat jalat. Mun on pakko päästä matkaan. Vähintään suunnitelma pitää aina olla, parempi on, jos matkaliput on jo varattu.

Neiti N. kertoi Berliinin reissustaan. Berlin, Berlin, dort will ich auch! Saksan kielikin on niin kaunis, sanoi hän. Niin. Sveitsistä sanotaan - Once you learn their language, they'll never let you go. Mä rakastuin kieleen, sain kavereiks neljä maata. Echt geil.

Alles schon besser...

Eilen kaikki taas kärjistyi. Huonosti nukutut yöt, ahdistus tulevasta, suru ystävien puolesta.. Ihan vaan kaikki.

Onneksi tänään laitoin asioita rullaamaan, ja mahtava tuttu piristi, you made my day! Nyt vain taotaan rautaa, eiköhän se siitä kuumene. Tämä siirtyminen opiskeluista töihin on villiä, pelottavaa, jännittävää. Samaan aikaan tunnen itseni 18-vuotiaaksi, koko maailma auki - samaan aikaan tuntuu kuin olisin jo vanha, äkkiä perhettä perustamaan, on jo aika vakiintua. Eikä tilanne oikeasti ole kumpaakaan. Onneksi en ole enää 18, mutta ei mulla kiirekään ole.

Pikkukaupunkielämässä vain on se ongelma, että +20 ja sinkku on ihmetys, eikö sinunkin olis jo aika?. Ja joskus tämä aivopesy pääsee minunkin päähäni, ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, yksinäiseksi, vääräksi. Vaikka mä en ole yksinäinen, olen tyytyväinen ilman lapsia, taloa ja koiraa. Mä en halua niitä, mä haluan elää itselleni. Vaikka auto ois kyllä kiva.

One of those days..

Ja taas olin reissun päällä. Suomen onnekkain kauppa on nyt sitten katsastettu. Minä olen shoppailija, henkeen ja vereen, mutta tämä kauppa sai karvat pystyyn ja kylmän hien otsalle. Kalastusosastolla keski-ikäiset maatilan tms. isännät hullunkiilto silmissään kyylääväät uistimia - tällä tulee varmasti haukia. Eräskin setä tuli viereeni tutkailemaan koukkuja, nopea vilkaisu sivulle. Nainen. Blondi. No minäpä siirryn tästä lähemmäs. Ja sinne meni minun näkymäni. (Toim.Huom. Etsin koukkua veljelleni, mutta minä osaan kyllä kalastaa. Ja tiedän mitä etsin.)

Ostoskansa muutenkin osoitti kyvyttömyytensä käyttäytyä, kun ihmisiä on liikenteessä enemmän kuin kaupassa henkilökuntaa. Minähän menen nyt, minä ja kärryni ollaan tässä nyt! Mitä siitä jos tästä ei kukaan pääse läpi! Tavaran paljous, sekavat tilat ja liiannopeastiyhteenpötköönpuhuvat-tarjoilijat sotivat kaikkia liike-elämän ja asiakaspalvelun perusoppeja vastaan. Onneksi olen jo takaisin kotona. Jos vielä heiluisin Onnekkaassa kylässä, kehittelisin varmasti jo keinoja, joilla kääntäisin hevosenkengän päänlaelleen. Kääntyy se teidänkin onnenne joskus.

Illalla tapasin vanhan lukiokaverin. Väsyneenä ja ihmisiin kyllästyneenä en jaksanut enää olla innokas. Kyllä Se näytti niin pahalta. Sillä menee varmasti huonosti. Se juoru kertoo varmasti minusta. Mutta eikö meillä kaikilla ole näitä päiviä?

Jass

Viikonlopun täydeltä Jassia, ulkoilmakonsertteja ja suomenruotsalaisuutta. Jalkapalloa, sukulaisiani ja kaunistautumista unohtamatta. Aika täydellinen viikonloppu. (Vaikka toki Joku olisi tehnyt viikonlopusta vielä täydellisemmän.)

Suomenruotsalaisen tyylin ydintä jäin pohdiskelemaan, kun ympärilläni pyörinyttä kansaa tarkastelin... Kliseinen kuvahan on tuulentuivertamasta vaaleasta pehkosta, ruskeistä kasvoista, pikeepaidasta, villapaidasta hartioilla, vaaleat khakishortsit, ruskeat sääret ja purkkarit eli purjehduskengät. Pitää toki edelleen paikkaansa, mutta rinnalle on noussut nämä tyyli-ikonit. Ruotsin median hyvä vaikutus näkyy..*Lähtee ostamaan Expresseniä...*

Ihastus

Mä olen ehkä ihastunut, vastoin kaikkia päätöksiäni.

Jos edessä seisovat söpöliinit vilkuilee sua kiinnostuneena, kuuluu asiaan repiä jutun juurta säästä, bändistä - mistä vaan! Mutta ei, tämä ei halua. Tämä vain tähyilee Sen perään. Vaikka Siitä ei ole tietoakaan. ARGH! Miksi olen ihastunut?

Troubled

Sveitsiläinen vieras oli mahtava, saksakin sujui (vaikka tokikaan perfektionisti-Suvi ei ole tyytyväinen).. Sveitsiläinen aksentti on maailman söpöin, makes me feel like back home...

Näin pitkästä aikaa Kahvipoikaa. Kyllä ne kädet tärisi.Ei epäilystäkään.
Poika kyllä osasi ottaa yleisönsä. Hmm.. Mutta virallisesti olen edelleen suunnitelmassa A. Tarvitaan paljon kukkia ja kauniita sanoja, että sieltä pois tulen. Tai sitten ei.. Riippuu ihan siitä kuka hakee...

Viva COLONIA!

Ex tempore-round trip takana, päässä jyskyttää ja luomet painaa tonnin. Mahtava reissu - bongasin julkkiksiakin!

Olen saanut yliannostuksen sukulaisista - oli kivaa, kiitti, mutta ei nähdä vähään aikaan. Please. Jokainen sinkkutyttö tietää kyllä ne kysymykset, onkos sulla jo miestä - No, eikö sinun olisi jo aika? Miksi se on niin vaikea käsittää, että a) toiset meistä ei vain välttämättä vielä halua punaista taloa ja perunamaata? b) miehiä on kyllä varmasti olemassa, mutta niitä Ihania ei olekaan joka kulmassa... Koska sehän se on usein se syy sinkkuuteen, kun ei löydy sitä ihanaa. Argh. Olen pohdiskellut paluuta suunnitelmaan A, josta kaverit mut puhui ulos. Nyt lopetan sen ajattelunkin, mä elän omaa elämääni!

Tänään meille tulee vieras, ja mua jännittää! Kieli pitäis taas taipua saksaan. Ainahan mä voin toki laulaa saksalaisia karnevaalilauluja, siinä mä oon PRO!

After Party..

Sukujuhlissa on kivaa. Kerrankin ihmisillä on jotain yhteistä ihan varmasti, vaikka ei oikeasti oliskaan mitään yhteistä. Tämä kokemukseni on ainutlaatuinen ja ensimmäinen, ja onneksi se oli näinkin positiivinen. Tyhmät asiat kuten vanhat valokuvat ja yhdennäköisyydet, mikä se parempaa tosi-tv:tä? Saati ne legendaariset jutut.. Ja niitähän meillä riittää.
Illan aikana toki tarinoita jälkipolville syntyi varmasti lisää, ainakin kuvien muodossa. ( Ja toki me tytöt ennätettiin pahuuksia tekemään - Sinä ällö nainen, sinulla on ongelmia naiseutesi kanssa, tämä on meidän ihana serkku. Sinä et sitä saa!)

Nyt tämä ei-krapulainen lähtee etelään ex tempore reissulle. Palaan asiaan parin päivän päästä.

Ps. Sukujuhlissa on myös se hyvä puoli, että mä en maksanut kuin narikan. LOL.

Schöne!

Joku viisas setä on sanonut, että kun ihminen tajuaa oman elämänsä merkityksettömyyden, se alkaa matkustella. Mun silmät aukaisi se eka Keski-Euroopan reissu. Venäjän kurjuus, Espanjan turistihelvetit, Ruotsin niin-suomalaiset maisemat ei innostanut, olin tyytyväinen Suomeen. Haaveilin kaukaisesti jostain reissusta jonnekin, vailla intohimoa.

Sveitsiin en rakastunut vuorien takia, enhän mä edes laskettele! Öinen Zürichsee salaperäisenä, piparkakkutalot, jokin veti puoleensa. Palasin, ja rakastuin syvemmin. Tulen aina palaamaan Kotiini. Tänään on tasan vuosi ja kolme päivää paluusta Suomeen. Ja se teki kipeää. Kun maaliskuussa piipahdin Keski-Euroopassa, oli niin hyvä olla.

Pohdin kuumeisesti paluuta. Ensin Australia, ja sitten palaan.. Eurooppaan. En uskalla perheelleni tätä edes mainita, Isän kanssa näkemykset elämästä eroaa. Suomi on kaunis, kieltäni rakastan yli kaiken, mutta en viihdy suomalaisessa arjessa. Inhoan suomalaista "suoruutta", joksi epäkohteliaisuutta joskus kutsutaan. Nauroin katketakseni naiselle, joka amerikkalaisessa naisten lehdessä itki: Mieheni ei siunaa aivastuaksiani! Minä tarvitsen sen Bless you:n tai Gesundheitin! Naurettavaa. Mutta ei minusta, ei enää. Kiitos, pahoittelut, toivotukset, Gesundheitit - mikä parempi tapa tehdä elämästä edes vähän mukavampaa?

Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina
Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain, tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä

Taidan nousta kyytiin. Ennen pitkää.

Schönen Abend noch!

Trendfarbe: Weiss, Lila, Pastel...Siis ihan liikaa!

Huomenna on juhlat. Yleensä panikoin viime hetkeen, MITÄ ihmettä mä laitan päälle. Was soll ich heute anziehen? Nyt kriisinä onkin meikki. Haluan näyttää ihanalta. Rusketus on einfach perfekt. Hiukset suunniteltu, mutta meikki. Sukujuhlat, who cares, mutta mä välitän! And, let's face it, mun tyvikasvu on niin paha, että pakko jotenkin sitä lieventää.

Tällä hetkellä johdossa on oikean yläkulman ja vasemman alakulman yhdistelmä, mutta onko se tarpeeksi romanttinen? Mekko on romantiikkaa, samoin korut. Ihanaa. Onko olemassa ammattia, jossa vain laitettais itseään kauniiks? Ich darf mich Fertig mache!

*Edit: Kuvat näkyykin eri tavalla. *Mä vihaan nettiä* Johdossa ovat siis ne kaksi keskimmäistä kuvaa*

Iines Ankka?

Tämä tyttö meni ja tsekkas Kaustisen kansanmusiikkifestarit, kuten näillä leveyksillä tapana on. Pelimannit goes Rock. Pikkupelimanni, jonka viulu oli yhtä kookas kuin koko tyttö rokkas mun sydämeen. Illan parasta antia oli klubikeikka, meänkielellä laulava Jord. Kyyneleet nousi silmiin, ja iho kananlihalle. Mieli palasi kielettömyyden tunnelmiin. Miks kukaan ei puhu mun kieltä?

Toki tämä blingblingtyttö tunsi itsensä hitusen ulkopuoliseksi marikansan keskellä, mä en ehkä ole tarpeeksi.. No jätetään sanomatta. Yön tunteina setä kysyi: Iines, paljonko kello on? Näytänkö MÄ muka Iines Ankalta?

Kansanmusiikkifestarit on jotain niin suomalaista, ja niin perinteistä, että siellä siitä yliperinteikkyydestä saa jo kicksit. Missä muualla ihmiset vauvasta vaariin diggailee samoja biisejä? Paitsi mä, jolle toi ei ihan aina aukee. Päätin sitten keskittyä flirttaamaan baarimikon kanssa.

Niin, lisää suomalaisuutta. Keskellä kaunista kesäyötä, eräässä risteyksessä, jakajana toimivalla nurmikolla oli pariskunta intiimeissä tunnelmissa. Se on sitä suomalaista estottomuutta se. Welcome to Finland!

8:53 Suvi Time

Scheduled outage at 4:00 PM.
Ihan kiva tieto sinänsä, varsinkin kun lisänä on tieto Pacific Time. Mutta mikä V***U on Pacific Time? Paljonko kello on siis niinku nyt?

Muoti. Die Mode. Fashion. Mode. Moda.

Esittelin uusia ihania über-isoja aurinkolasejani ympäriinsä, ja pikkuveli kysyi: Oisitsä voinut kuvitella laittavas tollasia päälle joku kymmenen vuotta sitten? No, mä olin aika pikkutyttö silloin...

Unohdin koko keskustelun, kunnes eilen vilaukselta näin Rita Tainolan Hyvät Herrat-shown vieraana. Vuosi oli 1990, muoti oli pelottavan samanlaista kuin nykyään. Ok, se jakkupuku über-korkealla vyötäröllä ei ehkä ole IN. Mutta ne hiukset, ne lasit, ne korut. Hieman tuunattuina ne on suoraan tämän päivän juttuja. Hullua. Ja silti, täytyy myöntää, oli se vähän hullunkurisen näköistä. Pistääpä vaan miettimään, että kuinka hullunkuriselta sitä itse näyttää tämän päivän kuvissa joskus kymmenen, viidentoista vuoden päästä? Mutta suuri hatunnosto Ritalle, A girl's gotta have her Style!

Jäälattea

Are we friends
Or are we not?
You told me once
But I forgot
Tell me now
And tell me true
So I can say
I'm here for you
Of all the I've ever met
You're the one I won't forget
And if I die
Before you do
I'll go to heaven
And wait for you
I'll give the angels
Back their wings
And risk the loss
Of everything
Just to prove
My friendship is true
To have a friend like you

Sähköpostiin tupsahti tällainen ketjukirje, sopivasti ystävyyspohdiskelujen keskelle. Kahvilan terassilla kämppiksen kanssa elettiin elämää sinkkuelämän meininkiin - lähtiskö mukaan, vai jäiskö rannalle? Aika moni lähtis mukaan, varsinkin kaupungin upeimmat jalkapalloilijat. You've got yourself a dedicated fan!

Yllättäen kohdattiin vanhan ystävän isä, vaihdettiin kuulumisia. Tilanne oli outo, mistä lähtien keskustelen ystävien isien kanssa enemmän kuin itse ystävän kanssa? Isän ilme oli näkemisen arvoinen, ei me olla enää tekemisissä. Onko syy kenessä, en tiedä. Yli kymmenen vuotta ystävyyttä, yhtäkkiä en enää olekaan toivottu, en kelpaa. Ilmeisesti olen liikaa. Tilanne oli absurdi, koin kaiken oksennuksen mausta itkuun. En saanut sanaa suustani, ja sehän tilannetta vain paransi. Minulla ei kai vain ole enää väliä.

Carrie: No matter who broke your heart, or how long it takes to heal, you'll never get through it without your friends.

Jalkataidepalloa

Mun idea on varastettu. Mä oon kehitellyt koko kisojen ajan uutta show:ta, Suvi ja Urheilu. Naiset ei useinkaan silleen lämpene noille taktisille hienouksille, piilokärjen peluuttamiselle (Niinku mikä on piilokärki?) eikä varsinkaan pohdi, että oisko ton pitänyt sittenkin olla kentällä ton sijaan (tietty jos se on komeempi, niin kentälle ja sassiin!). Joten mä voisin sit tehdä naisille semmosen oman selostuksen, jossa keskitytään olennaiseen. 'Katso mitkä pakarat', 'Huomatkaa, että tolla on aika siistit, Punaset tossut!'... Mut nyt vaihtoehtoinen selostus onkin jo keksitty. Jalkataidepalloa

Palasin etelän lomaltani, viikko ulkona sivistyksestä. Futista ja Gilmorea katselin, muuten keskitin energiani grillaamiseen. Mukavia päiväunia näin, ja unelmoin. Kun Saksa hävisi, petyin aivan oikeasti. Meissä kaikissa asuu siis ihan oikeasti jalkapallofani. Silloin päätin kääntää katseen tulevaan, ja jättää kaiken maailman lomaromanssit taakse. Sillä sitähän se oli.

Tänään menen tsekkaan palloilijoita keskustaan, en malta odottaa.. Ja salaa toivon, että Kahvipoikaankin törmäisin..

Ps. Poiminta Kisalesken selviytymisoppaasta:
5. Juo jalkapallo-ottelua katsoessasi kuohuviiniä. Näin se homma etenee!

Lomalla.

Tämä tyttö jättää taakseen kaupungin, kaikki miehet, kaikki kaupat ja grillaa itsensä lomakuntoon. Nyt uimaan!

Bis Später!

Ps. Eilinen Saksa-peli sai jostain syystä niin kummia tunteita pintaan, että pakko mennä eristyksiin hetkeksi..

"miksi sä oikeen kannatat SAKSAA?"
"Öö, koska musta on niin hienoa, että ne uskaltaa vihdoin tunnustaa olevansa saksalaisia..?" Aika ontuva, eikö totta? Oikea vastaus kun on, koska se IHANIN asuu Saksassa. Ja mulla on ikävä. Needless to say, arvaatkaa onko tästä henkilöstä juuri johtolankoja?
No, kuvahan toki on, etunimi ja kotipaikka.. Ehkä matkan Saksaan päivystämään paikallisen ovelle: Kennt ihn jemand? ARGH. Eli tällä hetkellä joudun tyytymään kuvaan ja henkiseen läsnäoloon, kun Saksa pelaa futista. Helvetin säälittävää.