Ja taas olin reissun päällä. Suomen onnekkain kauppa on nyt sitten katsastettu. Minä olen shoppailija, henkeen ja vereen, mutta tämä kauppa sai karvat pystyyn ja kylmän hien otsalle. Kalastusosastolla keski-ikäiset maatilan tms. isännät hullunkiilto silmissään kyylääväät uistimia - tällä tulee varmasti haukia. Eräskin setä tuli viereeni tutkailemaan koukkuja, nopea vilkaisu sivulle. Nainen. Blondi. No minäpä siirryn tästä lähemmäs. Ja sinne meni minun näkymäni. (Toim.Huom. Etsin koukkua veljelleni, mutta minä osaan kyllä kalastaa. Ja tiedän mitä etsin.)
Ostoskansa muutenkin osoitti kyvyttömyytensä käyttäytyä, kun ihmisiä on liikenteessä enemmän kuin kaupassa henkilökuntaa. Minähän menen nyt, minä ja kärryni ollaan tässä nyt! Mitä siitä jos tästä ei kukaan pääse läpi! Tavaran paljous, sekavat tilat ja liiannopeastiyhteenpötköönpuhuvat-tarjoilijat sotivat kaikkia liike-elämän ja asiakaspalvelun perusoppeja vastaan. Onneksi olen jo takaisin kotona. Jos vielä heiluisin Onnekkaassa kylässä, kehittelisin varmasti jo keinoja, joilla kääntäisin hevosenkengän päänlaelleen. Kääntyy se teidänkin onnenne joskus.
Illalla tapasin vanhan lukiokaverin. Väsyneenä ja ihmisiin kyllästyneenä en jaksanut enää olla innokas. Kyllä Se näytti niin pahalta. Sillä menee varmasti huonosti. Se juoru kertoo varmasti minusta. Mutta eikö meillä kaikilla ole näitä päiviä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kamalaa, voin sieluni silmin kuvitella tuon Tuurin reissun. Äklöttää tollaset paikat.
Kuvitelma jo oksettaa, mutta kuvittele kaikki tämä ja kuuma, kostea, hikinen ilma - sisätilassa. There sure ain't anything lucky in that!
I'm impressed with your site, very nice graphics!
»
Your site is on top of my favourites - Great work I like it.
»
Lähetä kommentti