Jäälattea

Are we friends
Or are we not?
You told me once
But I forgot
Tell me now
And tell me true
So I can say
I'm here for you
Of all the I've ever met
You're the one I won't forget
And if I die
Before you do
I'll go to heaven
And wait for you
I'll give the angels
Back their wings
And risk the loss
Of everything
Just to prove
My friendship is true
To have a friend like you

Sähköpostiin tupsahti tällainen ketjukirje, sopivasti ystävyyspohdiskelujen keskelle. Kahvilan terassilla kämppiksen kanssa elettiin elämää sinkkuelämän meininkiin - lähtiskö mukaan, vai jäiskö rannalle? Aika moni lähtis mukaan, varsinkin kaupungin upeimmat jalkapalloilijat. You've got yourself a dedicated fan!

Yllättäen kohdattiin vanhan ystävän isä, vaihdettiin kuulumisia. Tilanne oli outo, mistä lähtien keskustelen ystävien isien kanssa enemmän kuin itse ystävän kanssa? Isän ilme oli näkemisen arvoinen, ei me olla enää tekemisissä. Onko syy kenessä, en tiedä. Yli kymmenen vuotta ystävyyttä, yhtäkkiä en enää olekaan toivottu, en kelpaa. Ilmeisesti olen liikaa. Tilanne oli absurdi, koin kaiken oksennuksen mausta itkuun. En saanut sanaa suustani, ja sehän tilannetta vain paransi. Minulla ei kai vain ole enää väliä.

Carrie: No matter who broke your heart, or how long it takes to heal, you'll never get through it without your friends.