Tämä tyttö meni ja tsekkas Kaustisen kansanmusiikkifestarit, kuten näillä leveyksillä tapana on. Pelimannit goes Rock. Pikkupelimanni, jonka viulu oli yhtä kookas kuin koko tyttö rokkas mun sydämeen. Illan parasta antia oli klubikeikka, meänkielellä laulava Jord. Kyyneleet nousi silmiin, ja iho kananlihalle. Mieli palasi kielettömyyden tunnelmiin. Miks kukaan ei puhu mun kieltä?
Toki tämä blingblingtyttö tunsi itsensä hitusen ulkopuoliseksi marikansan keskellä, mä en ehkä ole tarpeeksi.. No jätetään sanomatta. Yön tunteina setä kysyi: Iines, paljonko kello on? Näytänkö MÄ muka Iines Ankalta?
Kansanmusiikkifestarit on jotain niin suomalaista, ja niin perinteistä, että siellä siitä yliperinteikkyydestä saa jo kicksit. Missä muualla ihmiset vauvasta vaariin diggailee samoja biisejä? Paitsi mä, jolle toi ei ihan aina aukee. Päätin sitten keskittyä flirttaamaan baarimikon kanssa.
Niin, lisää suomalaisuutta. Keskellä kaunista kesäyötä, eräässä risteyksessä, jakajana toimivalla nurmikolla oli pariskunta intiimeissä tunnelmissa. Se on sitä suomalaista estottomuutta se. Welcome to Finland!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti