Ihastusta ja vihastusta

Pakataanko nyt vai heti? on päivän kysymys. Ärräpäitä lenteli aamulla suuntaan jos toiseen. Vihastusta aiheuttaa:
* Pika-aikataululla aloitettu järjetön ikkunanmaalausremppa, jonka jälki on kaikkea muuta kuin laadukasta,
* talonmiehen holhoava piilovittuilu
* ja uskomattoman huonot ikkunat (joita ei siis uusita)...

Ja mielessä kaihertaa vielä talven putkisekoilut. Neuvona huonosti vetävään vessaan: kaatakaa ämpärillä vettä päälle! Anteeksi? Ja tästäkö minä maksan suurta vuokraa? Jotenkin tämä kämppä alkaa olemaan nyt nähty.

Vihastusta herättää myös terveydenhuoltojärjestelmämme. Soudetaan ja huovataan, ja pieni ihminen vain seuraa voimattomana mukana. Kunnes mitään ei ole enää tehtävissä. Surettaa.

**
Ihastusta taas herättää:
* Minä valmistun
* MINÄ VALMISTUN!!!
* Sain eilen keltaisia kauniita ruusuja
* On kuuma, koko ajan on kuuma.

Omassa kotona

Omassa kotona, omalla paikalla töissä, omassa sängyssä, omissa ympyröissä. Tämä on mun koti. Tiukka työputki edessä, vasta juhannuksena relataan.. Hyvästi yksityiselämä, tervetuloa rahat.

Outo elämä.

Tunnelmia yöstä..

Paikka: Pizzeria Pohojammaalla
Aika: 27.5. klo 00:15
Mitä? Pakko saada pitsaa!
Tässä tulos:





HUOM! Pahvilautaset kaiken kruununa!

Koti-kotona

Täällä taas. Kaikki on tuttua, tunnistan puolet vastaantulevista kasvoista, vaihdan tutun kanssa sanasen jos toisenkin. Tuttua, mutta kaikki on pienempää ja se lapsuuden suuri elämyksen maku on haihtunut.

Ihana kuitenkin nähdä tuttuja, sukua, perhettä, verestää muistoja. Koti kuitenkin on jo jossain muualla.

Nyt hopsis, pitää ruveta vielä vähän tekemään valmistumisen eteen töitä. Kohta se koittaa!

Kotihipat

Kuva täältä!

Lähti sitten vähän lapasesta.

Illan biisi: Stig Dogg - Mä tulin sun uniin
Keskustelun aiheet: Perhe on paras, tissit, tissit ja tissit, Jorma.
Illan juoma: Jallu.

Ja illan jäljet näkyy (ja tuoksuu) vieläkin.

Nim. Mä tuun silleen pyörähtään...

Thesis saapui sitten keskiviikon postissa. Korjauksia oli, ja ihan hyviäkin. Lähdeviitteet hypänneet seuraavalle riville ym. Sen siitä saa kun, ei enää jaksa työtään lukea. Kummastusta herätti korjaukset, jotka olivat täysin englannin kieliopin vastaisia. Ystävän kommentti olikin paras. "Eihän sitä tiedä jos se on näin, vaikka koko muu maailman englanninkielinen kirjallisuus muuta väittääkin.."

Näin se menee: All principal words should be capitalized. This includes the first and last words of a headline, and all nouns, pronouns, adjectives, verbs, adverbs, and subordinating conjunctions (if, because, as, that, etc.).

Miksi minun Thesiksessäni kaikki otsikoiden alkukirjaimet sitten oli korjattu pieniksi?

Mutta mä valmistun! Mä valmistun ihan pian!!!

Tonnikalafetasalaattia, kiitos!

Huonoja uutisia kotirintamalla. Tiedossa oli isoisän huono kunto ja väsymys, mutta ihan näin huonoksi tilannetta en uskonut. Kaiketi taas mennään päivä kerrallaan ja oivotaan, että ne jäljllä olevat päivät, kuukaudet, vuodet olisivat antoisa. Mutta itku tuli silmään työmatkalla. Onneksi tuuli on hyvä tekosyy.
**

Uusi mahtava lounastreffipaikka bongattu, Kampin keskuksen Gusho. Einfach Super!

Päivitys

Päivitystä kaikilta elämän alueilta:

Töissä aloitan huomenna osana toista tiimiä, työt monipuolistuvat (onko tää sana? ja jos on, kirjoitetaanhan se näin?) ja saan uudenlaista kokemusta. Lomittain molempia hommia, parempi näin, ei ala maistua puulta arki. Töissä on muutenki vähän myllännyt, uudet tiimit, uudet vuorokäytännöt ja sekoilua uuden systeemin käyttöönotossa. Mutta tutustun koko ajan paremmin työporukkaan, ja viihdyn entistä paremmin.

Valmistuminen häämöttää. Odotan opinnäytetyötä viimeisiä muokkauksia varten tarkistuksesta (miksi edes tässä vaiheessa nämä hommat ei voi toimia?). Opettajan kommentit olivat hieman vaikeasti tulkittavissa, rivien välissä lukee vähän sitä sun tätä. No, tuli mitä tuli, aion valmistua. Tätä hommaa en enää katsele. Hyväksytty on aina hyväksytty.

Pikkuhiljaa alkaa arki muotoutumaan, ja löydän aikaa itselleni, kavereille ja miehelle. Jotenkin stressi koulusta sai musta entistä apaattisemman, vaikka normaalisti toimin parhaiten pienen paineen alla. Ehkä väsymys on ollut turhan suurta.

Ihanaa miestä odottelen töistä, ruoka on odottamassa. Outoa aikuisen naisen elämää, kahdeksaksi töihin, neljältä kotiin, kauppaan, ruoan laitto, siivoilua. Hui! En kai mä ole aikuiseksi ryhtymässä? Onneksi huomenna on jo ihanainen vuoro 12-20, ja lauantaina kotihipat. HIH!

Ja lopuksi ihanainen luurilla otettu kuva viikonlopun huumasta. Tärkeintä ei ole se kuvan laatu, vaan ne muistot!

Kesäkuntoon

(Ketjukirjeestä poimittua)
Pikaopas parempaan viikkoon



1) BIKINIKUNTOON HETKESSÄ! Ota vaatteet pois. Pue bikinit päälle. Valmis.


2) EROON MENNEISYYDEN PAINOLASTEISTA! Lopeta märehtimästä menneitä heti paikalla.



3) NÄIN SAAN PAREMPAA PALKKAA! Mene pomon puheille ja pyydä lisää liksaa.

4) TEE MIEHESTÄSI UNELMIESI MIES! No hei, pientä rajaa siinäkin, millä kaikella tavalla elämäänsä muka pystyy parantamaan. Ei tule onnistumaan, lopeta yrittäminen.



5) VÄHENNÄ TYÖTAAKKAASI! Kieltäydy tekemästä enempää kuin pystyt. Piste.



KEVÄTUUTTA!



HIUKSET: Osta marketista vaalennusväri ja pidä sitä liian vähän aikaa päässäsi. Saat kivan keväänkeltaisen hiussävyn.

VAATTEET: Leikkaa farkkujen lahkeesta 20 senttiä pois. Tadaa, kevätcaprit!



SISUSTUS: Pese ikkunat. Paitsi jos et jaksa, niin älä pese.

RUOKA: Keväällä on ihana ostaa parsaa! Parsanippu säilyy jääkaapissa pari viikkoa ja sitten sen voi kätevästi laittaa biojätteeseen.



MEIKIT: Tänä keväänä muotia ovat kirkkaat värit. Niin kuin viime keväänä. Ja sitä edellisenä. Se viisi vuotta vanha sininen luomiväri on siis ihan hyvä.

Tyytyväinen kuluttaja?

Äitienpäivä on näin aikuisena jo hieman kaukaisempi juhla, kuitenkin siihen sisältyy muistoja ja kunnioitusta. Tietysti halusin muistaa äitiäni ja mummuani. Kaupassa katsoin kortteja Isoäidille, Mummille, Mummolle... En mä näytä halua. MUMMULLE! Siinä se on! Mun mummu on mummu. Ei mummi eikä mummo. MUMMU! Kiitos kaupalliset korttifirmat.

Niin tyytyväinen taas en ollut Espoolaisen kauppakeskuksen sisäpihan menoon, pääsen töistä, päätä särkee, heikottaa, väsyttää. Ja sisäpihalla kaikuu norjalaisen kellonsoittajan infernaalinen kilinä. (Oikea ajatus oli, siis mikä s*tanan norjalainen kellomies tuo on?) Rekan lavallinen täynnä kirkonkelloja, ei käy oikein hyvin yhteen migreenin kanssa.

Lauantain motto: Shop 'till you drop!

Maanantai tiistaina

Pitkä viikonloppu ja sen vastapainoksi tiukka alkuviikko. Töitä olen tottunut tekemään, eikä vähäiset yöunetkaan haittaa ajoittain. Mutta turhat lääkärireissut (maksan hammaslääkäristä 22 euroa, minulta hitsataan milli hampaasta (eikä tämä nyt mitenkään suuresti vaivannut, ei itseasiassa ollenkaan) ja that's it), vaikeat tilanteet töissä ja kummalliset uudistukset rasittavat. Eikö voisi olla jo viikonloppu?

Naiseudesta vol. 2

Suuret kysymykset:

Miksi sukkahousuissa on aina reikiä?

Miksi kevään tullen aina tuntuu, etten omista yhtään ainoaa kivaa vaatetta?

Miksi meikit leviää?

Mellakoidaan!

Pitkin viikonloppua seurasin yllättyneenä uutisia Virosta, mikä tässä nyt tämä pointti on?

Kunnes tänä aamuna luin Uutislehti 100:n kolumnin. Nyt muistan miltä tuntuu, kun toinen juhlii avoimesti minun kansani kustannuksella.

Tutustuin Sveitsissä Ukranailaiseen naiseen. Tulimme toimeen, mutta emme varsinaisesti ystävystyneet. Venäläiseen tapaan sateli ajattelemattomia, pistäviä kommentteja ties mistä. Toukokuun 10. hän aloitti päivän innostuneesti kertomalla seuranneensa koko yön voitonjuhlien paraatia, ja kuinka ihanaa on juhlia Venäjän voittoa. Venäjän Voitonpäivä on suuri juhla. Hehkutusta, ja hehkutusta. Katsoin häntä suu auki. Etkö ymmärrä, että se oli minun maani, minun kansani joka hävisi?

Nyt ymmärrän hieman paremmin patsaan siirron. Mellakointi taas, no. Sellaisia ne on.