Äitienpäivä on näin aikuisena jo hieman kaukaisempi juhla, kuitenkin siihen sisältyy muistoja ja kunnioitusta. Tietysti halusin muistaa äitiäni ja mummuani. Kaupassa katsoin kortteja Isoäidille, Mummille, Mummolle... En mä näytä halua. MUMMULLE! Siinä se on! Mun mummu on mummu. Ei mummi eikä mummo. MUMMU! Kiitos kaupalliset korttifirmat.
Niin tyytyväinen taas en ollut Espoolaisen kauppakeskuksen sisäpihan menoon, pääsen töistä, päätä särkee, heikottaa, väsyttää. Ja sisäpihalla kaikuu norjalaisen kellonsoittajan infernaalinen kilinä. (Oikea ajatus oli, siis mikä s*tanan norjalainen kellomies tuo on?) Rekan lavallinen täynnä kirkonkelloja, ei käy oikein hyvin yhteen migreenin kanssa.
Lauantain motto: Shop 'till you drop!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti