Täällä taas. Kaikki on tuttua, tunnistan puolet vastaantulevista kasvoista, vaihdan tutun kanssa sanasen jos toisenkin. Tuttua, mutta kaikki on pienempää ja se lapsuuden suuri elämyksen maku on haihtunut.
Ihana kuitenkin nähdä tuttuja, sukua, perhettä, verestää muistoja. Koti kuitenkin on jo jossain muualla.
Nyt hopsis, pitää ruveta vielä vähän tekemään valmistumisen eteen töitä. Kohta se koittaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti