Mellakoidaan!

Pitkin viikonloppua seurasin yllättyneenä uutisia Virosta, mikä tässä nyt tämä pointti on?

Kunnes tänä aamuna luin Uutislehti 100:n kolumnin. Nyt muistan miltä tuntuu, kun toinen juhlii avoimesti minun kansani kustannuksella.

Tutustuin Sveitsissä Ukranailaiseen naiseen. Tulimme toimeen, mutta emme varsinaisesti ystävystyneet. Venäläiseen tapaan sateli ajattelemattomia, pistäviä kommentteja ties mistä. Toukokuun 10. hän aloitti päivän innostuneesti kertomalla seuranneensa koko yön voitonjuhlien paraatia, ja kuinka ihanaa on juhlia Venäjän voittoa. Venäjän Voitonpäivä on suuri juhla. Hehkutusta, ja hehkutusta. Katsoin häntä suu auki. Etkö ymmärrä, että se oli minun maani, minun kansani joka hävisi?

Nyt ymmärrän hieman paremmin patsaan siirron. Mellakointi taas, no. Sellaisia ne on.