Töissä aloitan huomenna osana toista tiimiä, työt monipuolistuvat (onko tää sana? ja jos on, kirjoitetaanhan se näin?) ja saan uudenlaista kokemusta. Lomittain molempia hommia, parempi näin, ei ala maistua puulta arki. Töissä on muutenki vähän myllännyt, uudet tiimit, uudet vuorokäytännöt ja sekoilua uuden systeemin käyttöönotossa. Mutta tutustun koko ajan paremmin työporukkaan, ja viihdyn entistä paremmin.
Valmistuminen häämöttää. Odotan opinnäytetyötä viimeisiä muokkauksia varten tarkistuksesta (miksi edes tässä vaiheessa nämä hommat ei voi toimia?). Opettajan kommentit olivat hieman vaikeasti tulkittavissa, rivien välissä lukee vähän sitä sun tätä. No, tuli mitä tuli, aion valmistua. Tätä hommaa en enää katsele. Hyväksytty on aina hyväksytty.
Pikkuhiljaa alkaa arki muotoutumaan, ja löydän aikaa itselleni, kavereille ja miehelle. Jotenkin stressi koulusta sai musta entistä apaattisemman, vaikka normaalisti toimin parhaiten pienen paineen alla. Ehkä väsymys on ollut turhan suurta.
Ihanaa miestä odottelen töistä, ruoka on odottamassa. Outoa aikuisen naisen elämää, kahdeksaksi töihin, neljältä kotiin, kauppaan, ruoan laitto, siivoilua. Hui! En kai mä ole aikuiseksi ryhtymässä? Onneksi huomenna on jo ihanainen vuoro 12-20, ja lauantaina kotihipat. HIH!
Ja lopuksi ihanainen luurilla otettu kuva viikonlopun huumasta. Tärkeintä ei ole se kuvan laatu, vaan ne muistot!
1 kommentti:
Jee jee :D
Lähetä kommentti