Tällaisena iltana

"Hei kaikki, tässä on Matti*.
Tässä on Maija, Anni ja Onni**.
Hei, mutta tehän varmaan jo tunnettekin."
Pitkä katse, hymy.
"Ai moi Matti, kyllähän me tunnetaan!"Mutta mistä, kuka sä oot, miks sä oot tuttu, miks mä muistan sun nimen ja kasvot näin hyvin?
"No moi, Kyllähän mä SUT muistan!"
Keskustelun sorinaa, jonka edetessä joko
a) esille tulee Se yhdistävä tekijä, ja olet pelastettu.
tai
b) et saa päähäsi miksi muuten tunnen tämän henkilön. Joku kysyy sitä, katseet kohdistuu sinuun, ja häpeät. En mä oikeesti muista sua.

* Se, joka sunkin pitäis tuntea.
** Sun kaverit.

Eilen tapasin siis kaksikin yläasteaikaista tuttua. Toisen muistin hyvin, vaikka alkuun tunnistus olikin hieman hatara. Toiset sitä vain osaavat muuttua edukseen. Toinen oli vain miehistynyt versio nuoruuden itsestään. Muisti jopa nimenikin. Yllättävä. Noloa sinänsä, minä kun en todellakaan muistanut, että mistä tunnetaan, ja miksi sä olet noin tutun näköinen. Yhteinen tuttu oli puolellani, ja lipsautti keskusteluun johtolangan.Hyvä niin, haluan olla vähemmän ylimielinen.Näistä tuli hyvä mieli, toisen kanssa vaihdoin numerotkin, nyt pidetään oikeasti yhteyttä.

Miesten ikäkysymys tuli esille moneen kertaan illan aikana. Setä tuli iskemään, nautin imartelusta niin kauan kuin huvitti, ja pakenin teinin luo. Teini oli niin maireaa, kun kerroin, että sä oot mun pakopaikka. Kuitenkaan Teinikään ei oikeasti ollut kiinnostava. Söpö toki, mukava, ja mun mieleen, mutta INTISSÄ!