keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Comfortably numb

Tiedätte kai sen tunteen, kun olet ystävän/kaverin/tuttavan kanssa liikenteessä, ja toinen nolaa itsensä omalla käytöksellään, ja siinä sivussa myös sinuun kohdistuu katseita, ja puna nousee poskille.

Eräs ystävä on mukava, ja hyvää seuraa. Aina en ihan ole täysin samalla aaltopituudella, mutta eihän sitä kukaan odotakaan. Itse olen tottunut toisen korkeaan vaatimustasoon ja ajoittaisiin oikkuihin. Mutta jos ruokaa tilataan listalta, voiko siihen todella kulua viisi minuuttia? Voisko tän tehdä näin, oisko näin parempi, ku viimeks.. Ja voi kun näin olisi ollut vain eilen..

Toinen ystävä kyselee keneltä vain mitä vain. Minulle tutuilta, hänelle tuntemattomilta yrittäjiltä udellaan liiketoiminnoista sen sadat jutut. Ei näin vaan tehdä ihmiset!

Mistä se johtuu, että joskus tuntuu, että maailmaan ei synny yhtään uutta biisiä, kaikki on vaan sitä samaa vanhaa settiä?
Ja ykskaks yllättäen niin ihania tulee vastaan! Tää tyttö haluaa tanssia!

Me likes:

Scissor sisters: I don't feel like dancing
Basshunter: Boten Anna
Nelly Furtado: Promiscuous Girl
Audioslave: Original Fire

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uuuu mä tiedän kenestä on kyse, ainakin tuossa ekassa tapauksessa :D Anonyymit juoruilut piristää mun päivää :D

Jos olen vl maisemissa, mun on kans pakko päästä tanssimaan. Mulla on erittäin Promiscuous Girl -olo :D Vaan kun ei. Menen tyhjentämään tiskikoneen.

Suvi kirjoitti...

Heh. Niinpä taidat tietää. Tänään jatkui samanlainen meininki, ja vaikka se on vain toisinaan mielenkiintoinen osa toisen persoonaa, nyt justiin en jaksa. Vaikka ois pokkaa, ei tartte aina tehdä.

Perjantaina on tarkoitus lähteä suomirockailemaan :P Muistuuko kevät mieleen... Argh ;)