Viikon reissun jälkeen olen vieläkin ihan seis. Toki unettomuus ja sekoaminen ovat tehneet tehtävänsä, unet on todella jääneet vähälle. Mutta mieli on niin hyvä, että väsymys väistyy. Life's good.
Törmäsin Kahvipoikaan kaupassa. Onneks se puhu puhelimessa, ja minä sain vain myhäillä. Se on otettu, mikä on tarjottu. Sun tilaisuutes meni jo, eikä uutta tasan tule. Ikinä.
Sanoin kämpän irti, ja nyt alkaa sitten oikeasti se seikkailu. Elämän rakentaminen alkaa taas uudelleen. Samaan aikaan ahdistaa, mutta silti on hyvä fiilis. Ehkä se on oikeasti parempi karistaa tämän kylän pölyt jaloista, ja katsella isompaa maailmaa. Ei täällä kestä kukaan. Ainakaan minä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti