Hautajaisissa suru aina kasvaa uudestaan. Alkushokin jälkeen tasaantuu, ja sitä ajattelee, että minä olen jo ihan sujut tämä tilanteen kanssa. Hautajaisissa kohtaa surun rumimmillaan, kaipauksen kauneimmillaan. Kaikkien silmistä näkee saman tuskan, kaikki näkevät sillä hetkellä toistensa sydämiin. Rakkaamme on poissa.
***
Kotiseudulla palaa aina kuin aikakoneella takaisin menneisyyteen, eritoten kun näkee koko suvun. Vanhat muistot nousee mieleen, ja tunnelman kruunaa automatka Don Huonojen tahdissa. Oi sitä teini-iän lempeä Kalle Aholaa kohtaan!
Samalla reissulla tuli käytyä läpi omia musiikkiaarteita, ja haalittua mukaan ne rakkaimmat. En edes muisntanut että omistan Jamie Cullumin cd:n! Ja kolme Kentin cd:tä! Pakko päästä kuuntelemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti