Final Sales

Miksi mennä ostoksille normaalihinnoilla, kun voi mennä Final Sales-aikaan? Eilisen saldo oli 1* caprit, 1*neule, 1*poolo, 2*alushousut ja 4*sukat. Ja rahaa tuhraantui 35 euroa. Tätä pitää tehdä useamminkin.
***

Työpaikkani on keskisuuri(tai jopa ehkä yksi suurimmista) toimija tietoliikennealalla, ja kohtaan päivittäin erilaisia näkemyksiä ja erilaisia kuluttajia, joilla suurimmalla osalla ei ole pienintäkään hajua, mitä he todellisuudessa ostavat. Koska kaikki on niin uutta, ettei tavallinen tallaaja pysy perässä.

Miksi ostaa hienot laitteet, jos et edes niitä osaa käyttää, tai parhaimmillaan, et edes halua käyttää niiden ominaisuuksia? Kärsivällisyys ei riitä uuden teknologian kanssa, eikä sen kompasteluita anneta anteeksi. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki joka on teknologisempaa kuin abloy-avain on turhaa. Miksi navigoida, kun on kartat? Miksi soittaa videopuhelu, kun voit mennä käymään?

Samaan aikaan on upea seurata teknologian kehitystä (ja yllättyä, vaikka taidankin itse asiassa olla alan ammattilainen), mitä kaikkea voimmekaan saada aikaan. Ehkä olenkin vain kyllästynyt niihin, jotka eivät ymmärrä?
***

Meille tulee tänään uusi televisio. Televisio, jonka tuoteselostetta en ymmärrä. Toivottavasti siinä on selkeä on/off nappi. Se riittää.

A girl can dream, can't she?

Tulevan syksyn ihanimmat laukut täällä.

Etienne-bag von Aigner 1.800 €.

Roberto Cavalli 1.425 €

what an exciting life I'm leading..

Muutto siis varmistui, ja osoitteenmuutoskortit on jo melkein raapusteltu. Joulupukkikin saa oman, että lahjat tulee oikeaan paikkaan! Virallisesti asun jo vanhassa kivitalossa ensi viikolla, käytännössä kaikki on siirretty syyskuun loppuun mennessä.

Koko ajan pää on täynnä ajatuksia, to-do-lista on jo nyt näin pitkä:

Ilmoita osoitteenmuutos:
Lehdille (trendi ja image) x
töihin x
tee se virallinen osoitteenmuutos x
ilmoita muutokset vakuutusyhtiöön,
irtisano:
sähkösopimus x
netti x
tv-lupa x
nin ja pakatakin ehkä pitäis.

Työsuhteeni vakinaistuttua (WOU!) muuttuu tuntilistakäytäntö, joka aiheuttaa hieman lisä päänvaivaa ja pitäisi käydä terveydenhoitajalla. Onneks se sentään on lähellä työpaikkaa.

***

Työpaikkani on vaarallinen. Pientä nuhailua on ollut ilmassa kokokevään, kunnes minullekin selvisi, että työpaikkamme on hometyöpaikka. Nice one.

Hiiriranne vaivaa, ja aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska minä olen sairastanut monet jännetuppitulehdukset ja tenniskyynärpäät. Kipuilin niin paljon, että anoin erikoislääkärin kirjoittamalla todistuksella ylioppilaskirjoituksiin lisäaikaa. Ja sain sen.

Mä tarvin loman. Nyt vain väsyttää yksinkertaisesti niin paljon, että kauppaan meno tuntuu ylivoimaiselta. Ei pysty, ei kykene. Ja muutto varmistui, siihen on aikaa kuukausi ja kahdeksan päivää. Pitäis siis pakata. Apua.

Ja, ich sollte mehr Deutsch sprechen!

Näin viime yönä unta lukioaikaisesta saksan opettajastani. Olin tehnyt saksan kokeen, jossa olin menestynyt todella huonosti. Opettaja puisteli päätään ja näytti pettyneeltä, mikä sinuun on nyt mennyt, miten olet päästänyt saksasi noin rapistumaan? Yritin epätoivoisesti selittää, kun en mä pääse kosketuksiin saksan kanssa, en puhu, en kuule sitä.

Ehkä alitajuntani yrittää kertoa, puhu Suvi saksaa! Aussprache on jo kärsinyt, jos en kovasti keskity, puhun jo aika tönkösti. Ymmärrän kyllä, mutta en enää niin sujuvasti. Pitänee etsiä saksankielinen harrastus? Tai saksan matka!

Love is..

Otanpa nyt tämän asian esille, uskoisin, että vaivaa myös muita.

Tapahtuipa kerran bussissa numero 41. Tai oikeastaan kaikki alkoi jo bussipysäkillä Töölössä. Pysäkille saapuu nuori tyttö ja poikaystävä. Koko odottelun roikkuivat kiinni toisissaan kiihkeässä suutelossa, sama meno jatkuu bussissa. Toinen hilautuu toisen syliin, kädet vaeltaa, huulet irtoaa toisistaan vain nopeiden rakastuneiden hymyjen vaihtoon.

Rakkaudessa ei ole mitään vikaa, rakastuminen on mahtavaa! Pussailu on kivaa! Mutta toisiinsa ripustautuminen julkisella paikalla, keskellä kirkasta päivänvaloa on vähän liikaa. Vieressä vaihdetaan kiusaantuneita katseita, toisia hymyilyttää ja toisia ehkä harmittaa. Missä menee hyvän maun raja?

Pitkä viikonloppu

Pitkä viikonloppu (joka tosin alkoi sunnuntaista) on vierähtänyt mukavasti, mutta tuntunut kuitenkin enemmän lomalta kuin viikon pikalomani. Ehkä tämä kotosalla pysyminen tekee joskus terää. Ihan en kuitenkaan mökkihöperöitynyt, vaan kolmeen päivään on mahtunut monenlaista

• Ikea-reissu. Täydellinen pyykkikori löytyi, äidin toiveet täytettiin ja edulliset löydöt käytettiin hyväksi. Mutta niitä kauan kaivattuja verhoja en löytänyt. Onko mussa jotain vikaa?
  
• Leffakokemukset kahdelta laidalta: Hannibal ja Äideistä parhain. Hannibal oli hyvä, mutta ilman Anthony Hopkinsia, jää Hannibalin taika pois. Äideistä parhain oli kokemuksena uskomaton. Kyyneleet vain virtas.

Lauantaityöt

Lauantaitöissä ei sinänsä ole mitään pahaa. Keksin heti paljon muitakin ammatteja, joissa ahkeroidaan myös lauantaina, öisin ja pyhisin; kaupan myyjät, sairaanhoitajat, poliisit, palomiehet... Kuitenkin, kun työnantaja olettaa minun haluavan olla töissä n. 7 lauantaita kymmenestä, on se jo vähän liikaa. Minulla on ns. kokopäivätyö, satunnaisia lauantaitöitä. Ja taas kolme lauantaita putkeen. Alkaa vähän hajottamaan.

Aamulla istuin bussissa, joka normaalisti on tupaten täynnä ihmisiä. Tänään olin pätkän matkaa ainoa ihminen bussissa. Ei ole luonnollista mennä lauantaina siihen aikaan bussilla. Haluan normaalin päivätyön. Mistä sellaisia saa?

Dreihundert.com

Tämä on 300. kirjoitukseni. Onko mulla muka näin paljon asiaa? Luultavasti on. Juhlan kunniaksi googletin hakusanoilla 300, dreihundert ja kolmesataa. Kiinnostavin löytö oli otsikon www.dreihundert.com Designer-toimisto leverkusenissa. Klikkaile enter -> artworks ja cool! Löydät upeita kuvia!
***

Eilen oli töissä hiljaista, Manic Monday muuttui hiljaiseksi viikoksi. Kulutin aikaani etsiskelemällä uutta työtä, mikähän ois mulle sopivaa ja mikä ois kivaa. Jotain mielenkiintoista onkin jo löytynyt.. Katsellaan..
***

Eilen värjättiin hiuksia, ja käytin kallista uutta Osis flattening iron serum tuotetta, ja suoristin hiukset. Nyt ne on jo kiharoilla. Rahat takaisin!

Paluu arkeen

Huiman viikon loman jälkeen palu töihin sujui kivuttomasti, mutta hieman takellellen. Mieltä lämmittää seurata työn tuloksia, ja huomata, että vaikka oma fiilis takkuaa, silti olen parhaimmistoa. Ainakin itse haluan kuvitella niin.. Ahkeruudessa nyt ainakin !

Olen viritellyt uutta harrastusta talveksi, haluaisin oppia neulomaan. (Älä pelästy en aio siitä avautua täällä, kuin korkeintaan, jos saan jotain über-hienoa aikaiseksi. Ehkä.) Olen myös haalinut kirjoja alennuksesta, haluan uppoutua niiden ihanien kirjojen maailmaan, pitkästä aikaa. Ehkä nyt kun vihdoin olen valmistunut, minulla jää aikaa vapaa-aikaan ja kirjoille...

***

Mä haluun kampaajalle!

Seuraavana Seinäjoki. Nästa Seinäjoki.

Lotta Backlundin blogista bongasin älykkyystestin, ja sen kanssa on nyt vierähtänyt hetki jos toinenkin. Selainta ei saa sulkea. Minähän ratkaisen tämän. Suomenkielinen versio testistä tehdään sitten kun tuo on valmis.

***

Valtiollinen rautatieyhtiö sai taas rahojani, viimeisetkin pennit kukkaron pohjalta. Pendolino oli kerrankin ajoissa, mutta junassa oli vain kaksi toimivaa vessaa. Eikä juna nyt varsinaisesti mitenkään tyhjä ollut. Toinen vessoista sijaitsi omassa vaunussani, menen sisään, lukitsen oven. Meinaan pyörtyä hajusta. Käännyn, teen virheen; katson lattialle. Perimmäisessä nurkassa lilluu keltaruskeaa mönjää, ja hajusta voin päätellä totuuden. Onneksi junan toisessa päässä oli se toinen, suhteellisen käyttökelpoinen(toimiva) vessa. Tästäkö minä maksan? Tiistain kuuden ja puolen tunnin sauna (lue: 450 kilometriä ei-ilmastoidulla autolla keskipäivällä) on houkuttelevampi ratkaisu kuin tämä.

Tänään olen nauttinut vapaapäivästä, hengaillut, blogittanut, kiertänyt keskustan kauppoja. Tyttösen toivevapaapäivä. Kohta vois mennä päiväunille.

Mä yritin mennä eilen shoppailemaan. Mutta mä en meinannut löytää mitään! Olin joko pihillä tuulella tai kranttu. Tänään annan Pohjanmaan tulvivalle ostoskeskukselle mahdollisuuden, uudelleen. Haluaisin kesävaatteita, kengät.. Vaikka mitä :) Ihania kesämekkoja olisin kyllä löytänyt, mutta kai sitä pitää olla muitakin vaatteita kuin mekkoja, vai pitääkö?

Tää pikku loma on ihan outo. Herään joka aamu kuudelta, ja kaipaan koko ajan jotain tekemistä. En osaa rentoutua, enkä nukkua yöllä. Yövuorot on sekoittaneet mun pään.

Post-shopping lisäys: Löysin söpöt korut, kaksi paitaa, kengät ja hiuksille ihmeainetta, joka suojaa ja suoristaa! Mä oon niin mainonnan uhri.

Päättötodistus

Peruskoulusta on jo jokunen vuosi, mutta ilmeisesti en ole vielä tyhmentynyt, aika samalla tasolla olen pysynyt ;)

Miksi juuri sinä aamuna, kun hajottaa kaikista eniten, eikä voi odottaa että pääsisi kotiin, viimeisiksi hetkiksi työkaveriksi tulee juuri se ketä en jaksa?