Jotenkin tuo muutto ei vaan niinku koskaan lopu. Tänäkin aamuna olohuoneen lattia oli täynnä pahvia ja muovia ja... No, nyt on ainakin lamput asennettu. Ehkä tämä kohta helpottaa, ja saan joskus tännekin jotain kirjoitettua, vaikka kuka tätä muka edes lukee?
***
Ystävä on kirjoitellut blogissaan viime aikoina monista asioista, joita olen itsekin jäänyt miettimään. Vanhoja ystäviä, joiden kanssa ei enää ole mitään yhteistä, joiden kanssa ei enää edes pidetä yhteyttä, koska olemme erilaisia.
Olin kiinnostunut uskonnosta nuorempana. Oli helppoa turvata johonkin, saada apua ja tukea, kun itselle tuntui monet vastoinkäymiset liian raskailta. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että monet uskovaisista elää pumpulissa, eikä heillä yksinkertaisesti riittänyt ymmärrystä asioille jotka minua ympäröivät; rikkinäiset perheet, alkoholi, ja suvun sisäinen henkinen ja joskus jopa fyysinenkin väkivalta.
Haluan kunnioittaa heitä, ja heidän valintojaan, mutta toivon, että myös heiltä riittää kunnioitusta minun ja muiden ystävieni valinnoille, jotka eivät samaan suuntaan edenneet.
Ps. jotten nyt liikaa puhuis asiaa, tai synkistelisi. Gina Tricot avaa ylihuomenna Suomen liikkeensä.
Ps2. Mun Vallilan verhot tulee tänään! JEI!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Minä ainakin ilmoittaudun aktiiviseksi lukijaksi, vaikken aina kommentoikaan. Yhä olen jaksanut käydä katsomassa lähes joka päivä, milloin kirjoitat taas. Jatkahan vain!
Pumpulissa elämisestä: musta ei koskaan oo ollu järkyttävää niinkään se, että elämä on monesta ihmisestä sitä ihtiään ja monella muullakin menee tosi huonosti. Surullista ja ikävää se tietenkin on. Sen sijaan järkyttävää on, että kaikki eivät tajua, kuinka kauheaa joidenkin ihmisten elämä on. Tiedän, toisten vaikeuksiin on hankala suhtautua ja niiltä tahtoo sulkea silmänsä. Mutta silti, että maailma muka olisi niin ihq?
Tai no, ehkä mulla on vaan niin hullu suku, että todellisuudentaju hämärtyy. On masennusta, itsetuhoisuutta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa, murhaajia, raiskaajia, alkoholismia, vaimon hakkaamista, psykopatiaa, syrjäytyneitä nuoria, salalesboja sun muita. Siis täysin normaali suku. Kaikista suvuista näitä varmasti löytyy, osa vain vaikenee kipeistä asioista.
Mä luulen, että yhteyttä ei tule pidettyä vain sen takia, että välimatkaa on niin paljon ja ollaan (tai ainakin mä oon) niin surkeita pitämään yhteyksiä yllä. Ja sit on niin helppoa tulla tänne lukeen kuulumisia ja tuudittautua siihen uskoon, että se, mitä kirjoitat, on tismalleen sitä, mitä sulle kuuluu. Paljon tärkeää jää kuitenkin sanomatta...
Näin on käynyt muidenkin kavereiden kanssa, riippumatta siitä, onko ne maailmankuvat ollu vähän vai paljon erilaiset. Ainakin mä kunnioitan sua yhä, just sellaisena kuin oot, eikä mun kunnioitus oo kiinni siitä mihin uskoo. On niin paljon muutakin tärkeää. Niin, ja mitä se kunnioitus oikeen on? Vaikee sana. Ehkä siis kunnioitus on väärä sana.Tarkoitan, että olet yhä mulle tosi tärkeä, vaikka olet kaukana ja elämäntapasi on erilainen kuin mun. Ei se oo siitä kii.
Just nyt toivon kovasti, että olisin siellä. Voitaisiin käydä kahvilla.
Lähetä kommentti