torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Aarteita eilisestä.

Kävin läpi edesmenneen mummoni tavaroita. Takki muistuttaa kesäillan nuotiosta, jakku perheen juhlista, huulipuna kauniista mummosta. Raskaat hyvästit tekevät kuolemasta konkreettisen, tämä elämä päättyi. Elämän aikana kerätty omaisuus on taaksejäänyttä, turhaa. Minulle mukaan tarttuneet löydöt merkitsevät enemmän, aarteita, muistoja, isoäidiltä tyttärelle.

20-lukuhenkiset 'tanssikengät', itsetehty silkkiesiliina, leidin juhlalaukku, entisaikojen pitsiunelmayöpuku. Näitä vaalin lopun ikääni.

Aina minut kiinni saat lasken vain lampaita
toivo joka saa minut elämään
tahdon kaiken kauneimman pyydän sulta
rauhaa
sinun luokses saavun tulen uudestaan

Sulle kaiken annan
ja tiedän mihin mennään
saan suurempaa

Näkemiin me sulle toivotaan
Näkemiin kuu loistaa valoaan

Mielenrauhan lahjoitat itsesäälin
keskellä

Sulle kaiken annan
ja tiedän mihin mennään
saan suurempaa

Näkemiin me sulle toivotaan
Näkemiin kuu loistaa valoaan

Rod of Moses - Näkemiin

Ei kommentteja: