Viikonlopun leffakokemus oli hyvin pysäyttävä. Paha maa oli ehkä yksi vaikuttavimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Elokuvan jälkeen jäin hiljaisena istumaan. Mitä tässä voi enää sanoa?
Syyttömänä syntymään
Sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Eppu Normaali, Murheellisten laulujen maa
Elämän lohduttomuus on näyttänyt kasvojaan muutenkin viime aikoina, ja joskus tätä päättömyyttä ei jaksa ymmärtää. Elokuvan, joka kertoo kaikesta siitä, katsominen oli pysäyttävää, mutta ei masentavaa. Uudenlainen toivo heräsi.
Kaikille meille käy lopulta hyvin, eihän tässä muuten olis mitään järkeä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti