Tänään on niin kaksijakoinen päivä. Samaan aikaan olen hyvin levännyt ja iloisella mielellä, aurinko paistaa ja on niin kaunista.
Samaan aikaan kiroan työn alla olevaa Bachelor's Thesis:ia. Eikö riitä että teen jo kokopäivätyötä? Vielä pitää tämäkin tehdä alta pois. Omapahan on soppani, ja itse olen sen keittänyt. Mutta se oikea ärsytys tulee saamattomista ihmisistä, joilla on osansa tässä minun työssäni. Jos en saa tilaajalta palautetta, kuinka voin jatkaa työn tekoa? Jos en saa ohjaajaltani niin pientä asiaa, kuin kevään valmistumisaikatauluja, saati tukea työni tekoon, niin eikö se ole aika selkeää, että saattaa vähän työ olla hakoteillä?
Ehkä minä sitten vain teen parhaani, ja toivon parasta. Ja odotan pahinta.
***
Odotan niin innolla huomista. Vihdoinkin löytyi ilta, jolloin ehdimme tyttösten kanssa nähdä toisiamme. Ihanaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti