Menontäyteinen viikonloppu, huonosti nukuttuja öitä ja tänään taas töihin. Mikään ei kulje, eteen tulee asiakkaita, joita on mahdoton saada tyytyväisiksi ja ahdistaa.
Ahdistusta tuottaa monikin asia, opinnot, työt ja jotenkin sellainen yleisväsymys. Mummo kaipaa minua takaisin Pohjanmaalle Kyllähän se tyttö vielä sieltä palaa... Mitä jos en halua? Olen tyytyväinen näin, täällä minun on hyvä olla. Ahdistaa vain ne kaikki läheiset ja sukulaiset siellä kaukana. Molempia ei voi saada. Ehkä pitää vain hypätä junaan ja mennä katsomaan tuttuja.
Opinnoista en pääse eroon kuin ne tekemällä, pakkohan se on vain ruveta tekemään.
Saisko ensi yönä nukkua tarpeeksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti