Mummoni kuolemasta on kohta vuosi. Aikaa on jo kulunut niin paljon, että en enää päivittäin mieti häntä, eikä suru enää ole niin suuri. Tietysti ajoittain mieleen tulee tapahtumia ja yhdessä koettuja hetkiä. Sunnuntaina pappani soitti minulle, ja tajusin, että kännykässäni lukee edelleen lapsenomaisesti Mummu&Pappa. Enkä vieläkään pystynyt muuttamaan sitä. Ehkä vieläkin haluan pitää ihmisen lähelläni.
Vanhempani ovat kovasti suunnitelleet talvilomareissua tänne etelään, ja koko ajan etee tulee uusia ongelmia, jotka mahdollisesti estävät tulon. Ja minä kun niin kovasti toivoisin, että nähtäisiin.
**
Mä haluun uudet kengät. Linkkejä tylsiin hetkiin:
www.bata.com
www.dosenbach.ch
Ps. Ihan törkeetä, body shopin kassissa on niin ihana näköisiä marjoja, mansikkaa, mustikkaa, boysenmarjoja.. Mä haluun syödä ne :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti