Pitkä ja hidas automatka takana.
Jouluruuhkilta vältyttiin, mutta hidasta matkanteko oli. Tuli todistettua kuinka tärkeitä pissapojat ovatkin loppujen lopuksi autolle. Tuulilasista on kiva nähdä läpi.
Viime päiviä on leimannut stressin laukeaminen ja ankara väsy. Alakuloinen mieli ja itkukohtaukset. Huh huh. Ehkä kaikki purkautuu, ja lepo on paikallaan. Isovanhempien tilanne näyttää jo vähän valoisammalta, mutta elämästähän ei tunnetusti koskaan tiedä.
Ehkä tästä silti tulee rauhallinen joulu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti