Apinan raivolla ratkoin logistisia ongelmia. Nyt näyttää jo paremmalta. JEEJEE!
Joulun tunnelmiin palatakseni..
Isovanhemmat ovat jo väsyneitä ja sairaita, ja heistä huolehtiminen on kuulunut tiukasti tähän jouluun. Se kuuluu asiaan, nyt on meidän vuoromme huolehtia. Kuitenkin väsymys alkaa jo näkyä omissa vanhemmissanikin. Siksi suututtaa niin kovasti katsoa, kuinka heidän veljensä ja sisarensa eivät välitä. Tai esittävät kyllä huolehtivaa, silittävät isän/äidin päätä, mutta mitään konkreettista ei saada aikaan. Ei edes niin paljon, että jouluaattona soitettaisiin, tai käytäisiin kylässä. Vaikka välimatkaa ei olisi kymmentä kilometriä enempää. Mikä saa ihmisen niin kylmäksi, että omilla vanhemmillakaan ei enää ole väliä? Omat vanhemmat kuitenkin ovat ne ihmiset, jotka ovat sinusta kantaneet huolta kun sinä olit pieni. Olen niin vihainen.
Samat ihmiset kyllä näyttävät myös meitä kohtaan välinpitämättömyytensä. Toiset kadehtii ja toiset katsoo alentuvasti. Ei löydy keskustelun aihetta, joka olisi kyllin kiinnostava.
Ihmiset, arvostakaa toisianne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti