Lokit

Lokit on taas palanneet. Merellä kasvanut, mereen rakastunut. Lokkien ääni kuuluu kesään, mutta joskus niihin vain kyllästyy. Isäni tokaisi: "Lokeilla on kolme huutoa: Soidinhuuto, lasten suojeluhuuto, ja loppuajan ne huutaa vain vittuillakseen mulle."

***

Tänään juhliin uusi mekko päällä. Mä haluun olla kaunis!

Housut pyörän polkimissa

Toissayönä näin pitkän ja vaiherikkaan unen vanhoista tutuista, ja kotikaupungin vanhoista maisemista. Siis niistä maisemista, joita ei sielläkään enää ole. Tutut ihmiset näyttivät oudoilta, ehkä hekin olivat jostain menneisyydestä.

Viime yönä olin taas kotikaupungissa, tällä kertaa oudon näköisissä maisemissa, jotka luonnollisesti olivat unessa tuttuja. Pyöräilin tapaamaan ystävää, housut juuttuivat pyörän polkimiin ja ajauduin vanhojen lukiokavereiden pihalle ihastelemaan toisen uutta autoa.

Hetken päästä jatkoin matkaa, menin seuraavaan taloon sisään, talon emäntä kertoi, että ystäväni on vaihtamassa vaatteita. Nainen laittoi ruokaa, ja hänen jaloissaan pyöri neljä vauvaa, joista yksikään ei vielä kävellyt. Pakokauhuisena katsoin lapsia. Mitä noille tehdään kun ne itkee? Miten toi nainen kestää? Toivottavasti ei tarvi koskee.

Heräsin. Yksin omassa rauhassani, ei vauvoja. Mutta mitä jos niitä tulee?

Ihana päivä

Uudet popot dinskosta. Päätin uhrata ja maksaa 34 euroa, kassalla hämmästyin, vain 19 euroa! Onnenpäivä!

Thesis lähti käsistäni, päätin, että nyt riittää, tarkistakaa ja haukkukaa. Ainakin tiedän missä seison. VILLIÄ!

Vihdoin sain puhelimeeni isomman muistikortin, nyt voin fiilistellä vaikka töissäkin lempparimusan tahdissa. Disco Ensemble on huomisen sana. Muistikortti myös aiheutti kasan noloja hetkiä, menin muistikortin oston jälkeen vielä katsomaan alusvaatteita. Joka ainoa hälytin soi. Olen niin huomiotaherättävä.

Ihme ja kumma.

Nyt se on tapahtunut. En olisi ikinä uskonut. Saman leffan aikana nukahdin, ja lähdin kesken pois. Uskomatonta.

Uusi mekko :)

Mä ostin uuden mekon, tosi kiva. Näyttää luonnossa vielä paremmalta :)

Leipä on pöydässä, mutta en saa syötyä.

En enää meinaa löytää arpia. Lääkäri vakuutteli, kyllä ne arvet siitä haalistuu. En uskonut, päätin sopeutua niihin. Mutta nyt en enää tunne niitä, ja toista en meinannut silmälläkään erottaa.

Kauneusleikkaus oli suuri muutos, ja sen jälkimainingit alkavat vasta nyt hiljetä. Kauneusleikkaushan se ei sanan varsinaisessa merkityksessä ollut, vaikka sillä ulkonäköönkin merkitys oli (ja toisille näitä tehdään ihan kosmeettisista syistä..). Elämästä se opetti paljon, oletko koskaan tullut ajatelleeksi miltä tuntuu olla purematta? Tai miltä se tuntuu kun suu ei aukea, tai kun et vain pysty puhumaan selkeästi? Niin itsestään selviä asioita, joita osaan arvostaa vasta nyt.

Kivut tulivat takaisin tänään, pahasti. Siksi tämä palailee mieleeni. Saa nähdä opetellaanko sitä taas uudelleen syömään ilman hampaita. Tällä kertaa vain sitten lähtee hiuksiakin.

Ps. Se Thesis, se on viilausta ja tarkistusta vajaa tehty. Oho.

Michael Kors gibt Tipps

Michael Kors antaa muotivinkkejä, käykää katsomassa. Ihania!

Kärpät ROCKS!

Pohjosen tyttö fiilistelee innoissaan Kärppien voittoa. Siistiä :D

Edit: Apua! miten tää on yhtäkkiä suomeks? En mä osaa tietokoneita käyttää suomeks. Ohops.

Hetken tie on kevyt

Musan tahdissa muokkailen Thesistä. Aurinko paistaa ja on rento olo. Tiedän, että opintojen suhteen olisin kai pystynyt parempaankin, mutta elämä vei mennessään, eikä tämä nyt niin kauheasti sytytä. En edes tiedä olenko oikealla alalla, ja jos en ole, mikä se minun alani on. Mutta kunhan tämä on tehtynä, pääsen elämään elämääni täysillä. Töiden ja opintojen yhdistäminen ei ole herkkua.

Playlistillä bongahti esiin tämä biisi, ihania nuoruusmuistoja:

Mä tunnen sinut pikkusisko,
Me vaikka vasta kohdattiin.
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot.

Takkuiset hiukset rinnoillasi,
Aamuyön utu silmissä.
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot.

kertosäe:
Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.

Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja.

Sateiset saaret lännen äären,
Kirsikankukat Japanin.
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on.

kertosäe

Ikuisuus, yksi huokaus vain.
Yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussasi keväät tuhannet.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt

Thesis 98% done.

Mitä? Mun Thesis alkaa olemaan valmis. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Piti vielä ruoskia itseäni lähettämällä ohjaajalle meili, jossa lupaan toimittaan valmiin työn pian. Eli tämä tarkoittaa, että ne viimeiset viilaukset tehdään hyvällä tsempillä. Jei!

Uudet kengät

Sehän on aina ilmoitusarvoinen asia, että ostin uudet kengät. Eikö niin? Kävin Dinskossa ihailemassa ihania naisten kenkiä, mutta päädyinkin ostamaan lasten osastolta käytännölliset rokkaritennarit 16 eurolla.

Pääsiäistöitä on paiskittu, mutta mikäs sitä istuessa kun taustalla soi The White Stripes ja Placebo. Kylläpä tämä tästä..

Synttärit

Ensinnäkin, päivän suuri uutinen: Teho-osasto palaa ruutuun. Noloa, mutta se on mun lemppari :)

Useammallakin läheisellä on näin keväällä syntymäpäivät. Lahjojen metsästäminen on aina yhtä hulinaa.

Ensimmäisellä kerralla lahja meinasi tökätä logistiikkaan, verkkokauppa ei salli toimitusta kuin laskutusosoitteeseen. Höh. Mitätääon?

Seuraava lahja loppui viikko ennen ostoa. En kai mä nyt lähetä synttärilahjaa kahta viikkoa etuajassa? Mikä tuuri tää on?


Seuraavan kanssa tutkittiin pitkää yhteensopivuutta aiemman laitteen kanssa, se selvisi, mutta laatu onkin jo sitten niin alhainen, että turha haaskata rahaa. Miten tää voikin olla näin vaikeaa?

Seuraavat synttärit häämöttää jo, mitä ihmettä mä nyt keksin?

Elämän suuret huomiot

Skypestä voi lähettää tekstareita!

Elämän vaiheet

Junassa kuultua pienen pojan suusta tuli totuus, ihmisen elämän vaiheet:
Lapsi
Nuori
Tässä tulee Murkku, lisää isosisko.
Aikuinen
Vanhus
Akka
Noita-akka
Peikko
sitten ihminen on taulussa, telkkalissa, lehessä
ja sitten se on luulanko.

Tässä kohtaa voidaan miettiä missä vaiheessa itse kukin on..
***

Viikonloppu meni juhlissa, ja post-party hysteerisessä väsymyksessä, miksen minä vain mennyt nukkumaan?