Musan tahdissa muokkailen Thesistä. Aurinko paistaa ja on rento olo. Tiedän, että opintojen suhteen olisin kai pystynyt parempaankin, mutta elämä vei mennessään, eikä tämä nyt niin kauheasti sytytä. En edes tiedä olenko oikealla alalla, ja jos en ole, mikä se minun alani on. Mutta kunhan tämä on tehtynä, pääsen elämään elämääni täysillä. Töiden ja opintojen yhdistäminen ei ole herkkua.
Playlistillä bongahti esiin tämä biisi, ihania nuoruusmuistoja:
Mä tunnen sinut pikkusisko,
Me vaikka vasta kohdattiin.
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot.
Takkuiset hiukset rinnoillasi,
Aamuyön utu silmissä.
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot.
kertosäe:
Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.
Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja.
Sateiset saaret lännen äären,
Kirsikankukat Japanin.
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on.
kertosäe
Ikuisuus, yksi huokaus vain.
Yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussasi keväät tuhannet.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti