Kun elämä vetää turpaan, haluaisin, että joku vain ottaisi kiinni ja pitäisi kiinni. Aina kuitenkin löydän itseni uudelleen ja uudellen seisomasta, alahuuli lähes väpättäen, pala kurkussa, yksin kokemassa niitä elämän, suuria paskoja asioita.
Tänään tuntui jo siltä, etten selviä. Selvisin, mutta miten käy ensi viikolla, ensi syksynä, ensi vuonna? Ensimmäistä kertaa tuntuu, etten ehkä selviä yksin.
Lisa Nilsson[Featuring Aki Sirkesalo] Mysteriet
Sä puhut minut pyörryksiin
ja pidät siitä huolen
että hiljaa kuuntelen
kun sulla jauhaa suu
Sä lentelet kai jossain linnunradan tuolla puolen
kun äärettömän ääreen ajatukses hakeutuu
Men jag tänker på dom underbara ögona dina
på dina vackra händers perfekta fasong
Och vad dom gör med mig
när dom möter mina
Som en fjäril blir fri
från sina tråkiga kokong
Jag tänker på mysteriet dig
och under över alla under
att du älskar mig
Jag tänker på mysteriet dig...
Din iver stor när du går på om gud och religioner
Du stoppar inte ensnär du tar en klunk med vin
Jag blir yr när du tar med mig in i dina reflektioner
Det glädjer dig att se mig
uti tafattheten min
Mut mä ajattelen vain sun vartalosi kaarta
ja kuinka rintas värähtää kun tulet vierellein
Ja kuinka kätes kartoittaa mun autiota saarta
ja kodin sinne rakentaamiss' on mun sydämein
Jag tänker på mysteriet dig...
Sä olet viinii josta humallun
voit tehdä mitä vain, ja mä oon sun
sua janoan, sinut haluan
Jag tänker på mysteriet dig...
2 kommenttia:
"Miranda, we're the only singles EVERYWHERE." (Lausutaan painokkaasti so-fucking-what -asenteella.) Siis niinku mitä välii? Mua nykyään vaan väsyttää kaikki ja ihmetyttää kun muut jaksaa kriiseillä. Ehkä kriiseily itse asiassa on parempaa kuin tämä haahuilulaiskottelu, en minä tiedä.
Niin, totta joka sana. Kriiseily on out, enkä mä sitä. Tuo oli vaan ihan oikeaa surua-ahdistusta-masennusta. Valitettavaa, mutta totta, olin eilen vähän on the edge. Tänään en niin pahasti, mutta olen.
Lähetä kommentti