Was wir alleine nicht schaffen, das schaffen wir dann zusammen..

Miranda: Why do we get stuck with old maid and spinster and men get to be bachelors and playboys?

Istuin eilen äidin kanssa nukutuslääkärin vastaanotolla. Tunsin itseni niin pieneksi ja säälittäväksi, tavallaan jopa vanhaksi piiaksi. Ai tuolla ei ole miestä, ottipa sitten äitinsä mukaan. Okei, en pyytänyt äitiä mukaan, ja oisin selvinnyt aivan hyvin yksinkin. Äiti halusi olla tukenani maailman pahoja voimia vastaan taistellessani. Mutta mistä lähtien äidin tuki on ollut oikeestaan jo vähän noloa? Äidin tuki julkisissa tilanteissa tuntuu vähän oudolta, ja ihmisten katseet sen viimeistään kertoo.

Sairaala on paikoista masentavin. On masentavampaa mennä sairaalaan yksin, kuin baariin, ravintolaan, kahvilaan. Koska sairaalassaolo tarkoittaa jonkinasteista hätää, ja kun sä todella olet siinä hädässäsi yksin, sä olet vaan niin yksin. Fyysiseen hätääni, kun tärisen ja taistelen itkua vastaan, silloin vihaan sinkkuutta. Vihaan ihmisten katseita, voi raukkaa. Vihaan hautajaisia, joihin menen aina uudelleen sinkkuna, kun taas saan kävellä saattueessa yksin, vaikka jalat ei kanna, eikä halua enää astua askeltakaan eteenpäin.

Mulla on hyvä olla näin, suunnitellen reissua Ausseihin, aloitellen omaa elämää, omassa kotona.. Mutta eilinen taas muistutti, että miksi sitä kaipaa joskus ihmistä elämäänsä. Sitä on oikeasti niin yksin.

Carrie: It's really hard to walk in a single woman's shoes -- that's why you sometimes need really special shoes!