Eilen kaikki taas kärjistyi. Huonosti nukutut yöt, ahdistus tulevasta, suru ystävien puolesta.. Ihan vaan kaikki.
Onneksi tänään laitoin asioita rullaamaan, ja mahtava tuttu piristi, you made my day! Nyt vain taotaan rautaa, eiköhän se siitä kuumene. Tämä siirtyminen opiskeluista töihin on villiä, pelottavaa, jännittävää. Samaan aikaan tunnen itseni 18-vuotiaaksi, koko maailma auki - samaan aikaan tuntuu kuin olisin jo vanha, äkkiä perhettä perustamaan, on jo aika vakiintua. Eikä tilanne oikeasti ole kumpaakaan. Onneksi en ole enää 18, mutta ei mulla kiirekään ole.
Pikkukaupunkielämässä vain on se ongelma, että +20 ja sinkku on ihmetys, eikö sinunkin olis jo aika?. Ja joskus tämä aivopesy pääsee minunkin päähäni, ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, yksinäiseksi, vääräksi. Vaikka mä en ole yksinäinen, olen tyytyväinen ilman lapsia, taloa ja koiraa. Mä en halua niitä, mä haluan elää itselleni. Vaikka auto ois kyllä kiva.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Sivistyneessä länsimaassa tasa-arvo oikeuttaa nuoret naiset tavoittelemaan uraa ja onnea ilman miestä. As if. Oikeasti vaan nuoret luulee näin samalla kun vanhempi polvi hukuttaa perillisensä odotuksiin ja painostukseen. Mene sinne missikisoihin. Hommaa mies ja perusta perhe. Ai ei riitä vai?
Mene töihin, hanki lapsia. Matkusta (Lue käy kerran vuodessa etelässä), älä nyt vain kuvittele, että toinenkin vuosi ulkomailla olisi sopivaa.
Kotirouvat on alistettuja, työssäkäyvä äiti rocks. Mitä siitä, että sua vituttaa?
Nice idea with this site its better than most of the rubbish I come across.
»
Lähetä kommentti