Jälleennäkeminen

Toisten ihmisten kanssa sitä on kuin kotonaan. Saksan tyttö on nyt Etelän tyttö, mutta onneksi vain Etelä-Suomen. Välillä sitä jopa jännittää, että jos mikään ei olekaan kuin ennen, mutta tämän ihmisen kanssa on.

Pohdin ilmoittautumista Luova kirjoittaminen-kurssille talveksi. Haluaisin, mutta riittääkö aika ja innostus. Inspiraatio kun tuppaa talvisin hukkuvan pimeyden, loskan ja kiireen keskelle. Mutta ehkä olisi aika tutkia tätä puoltani, sitä kun olen jo pitkään halunnut työstää ja tutkia.

Eilen pohdin kaukokaipuuta, koti-ikävää ja levottomia jalkojani. Kaipaan lentokenttiä, rautatieasemia. Kuulutuksia, matkalipun katsomista. Onko parempaa tunnetta kuin istua kahvilla, vielä viimeinen ennen kuin lähdetään.

Satumaa
The national tango of Finland

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
vaan siivetönnä en voi lentää
vanki olen maan
vain aatoksin mi kauas entää
sinne käydä saan

Lennä laulu sinne missä siintää satumaa
sinne missä mua oma armain odottaa
lennä laulu sinne lailla linnun liitävän
kerro että aatoksissain on vain yksin hän

Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois
vaan siivetönnä en voi lentää
vanki olen maan
vain aatoksin mi kauas entää
sinne käydä saan

Unto Mononen

Suomalaista minussa on ainakin kaipuu.