Kuuntelen: Norah Jones - Seven Years
Tänään olen sujuvasti yrittänyt olla tehokas. Vatsaa kutittaa, valvoin yön (!) ja unohdun kahvikupin ääreen. Olen tutkinut avoimen yo:n tarjontaa, jopa lähettänyt sinne sähköpostia tiedustellen mahdollisuuksia. Kirjoittanut Work Placement Report:a, lähettänyt työsähköposteja (tai sähköpostin)...Tehnyt kotihommia, jännittänyt sähkökatkojen lomassa, pyykännyt. Ja silti tuntuu kuin koko päivän olisin vain luuhannut. Pitäisi varmaan raahata itseni toimistolle tekemään hommia. Ei huvita. Mutta kun pitäisi.
Mietin Kahvipojan sanomisia, kavereiden katseita, kuvittelenko vain? Onko kaikki vain leikkiä? Ja helpommalla pääsisin kun vain antaisin olla. Kylläpä sitä näkee, ja kyllä se selviää. And, let's face it, mä en tiedä itsekään mitä haluan. Haluan ja en halua. Haluan. Miksi se itsevarma, itsenäinen ja mahtava Minä katoaa tunteiden mukana? Kädetkin tärisee niin vietävästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti