Luokkahenki on yksi elämän suurimmista mysteereistä. Olet ystävä kaikille, et ole kenellekään. Olet ystävä toiselle, unohda muut. Vältä pääpirua, mutta sitäkin enemmän säälipussia.
'Ai tykkäätkö sä tosta?' Ja tässä kysymyksessä on NIIN olemassa oikea ja väärä vastaus.
Argh. Kolme vuotta sompailin ehkä huonoimmassa luokassa ever. Tänään on vika päivä. Tulee oikeesti ikävä. Ehkä sitä kiintyy masokismiinkin ;)
Eilen vietin niin keski-eurooppalaisen päivän. Monen monituista tuntia auringonpaisteessa, kahvilan terassilla, opiskellen ja jutellen. Kahvipoikakin oli hetken kuvioissa, mutta onneksi meni pois. Toki sain alennusta, mutta jos kahvityttö (no romantic attachments between those two) kattoo überbitch-lookilla, niin hyvä että lähti. Ja ihan munkin vuoks. Kahvilan setä kuitenkin yllätti...
Hej då!
Ps. .. And then you go and marry one.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa... Mietin eilen bussissa, että onpas herra kuljettaja yhden liettualaisen vaihtarin näköinen. Tietenkään en saanut kaivettua nimeä mieleen :D Toisia taas ei voi unohtaa millään, vieläkin jaksan ihmetellä sitä kuinka jäin kuin nalli kalliol... siis lentokentälle :D Mutta no, kumpaakaan em. ihmistyyppiä (vaihtareita ja Tiin... öö, anonyymiä luokkakaveria ja kämppistä) ei ole kyllä ikävä. Kummaa :D
I really enjoyed looking at your site, I found it very helpful indeed, keep up the good work.
»
Lähetä kommentti