Mä oon ihan fani.

"Oh, is there a 'you're crazy' team? Because I think they'd make you captain." - Lorelai

Tämän postauksen piti olla tribuutti Gilmoren Loganille. Ihanuus, joka on palannut takaisin keskuuteemme *syvä huokaus*. Halusin jakaa teidän kanssanne hänen ihanuutensa, ja googletin Gilmore Girls. Ja OMG. Nää amerikkalaiset on ihan hulluja. Googlettakaapa huviksenne. Sairaasti sivustoja mm. yksi on omistettu pelkästään Roryn ja Loganin suhteelle sarjassa. Niinku wtf!? Hankkikaa ELÄMÄ! Yhdessä oli jopa Visan kuva- you can DONATE money. Jos mulla ois lahjoitusintoa, ehkä lahjoittaisin jollekin hätää kärsivälle, enkä jollekin, joka tappaa aikaansa rakentamalla nettisivustoja fiktiivisten henkilöiden suhteesta. Argh.

Mutta en mä unohtanut mun googlettamisen tarkoitusta, löytyi sieltä kuvakin. *syvääkin syvempi huokaus*



Juu, kyllä lähtis ihan mukaan...

Jossittelua

Eilen hississä peilasin veljeni kanssa, katoppas, ehkä me ollaankin samannäköisiä.. "Sulla on samanlainen nenä kuin mulla" sanoin. " Sulla on samanlainen nenä kuin mulla!" Iskee veljeni takaisin, ja minä repeän. Sairasta. Astun ulos hissistä ja lähes törmään ihanaan komistukseen, jota olen tässä tsekkaillut jo pidempään. Ja ilmeeni oli jotain väliltä Jim Carrey ja Scream ukko. *nice one* Ja rokkisetä nauroi. Hmph.

Alitajuisesti myös kelaan läpi menneisyyttä Toivevävyn kanssa, vaikka tiedän itsekin, että tuhansien kilometrien välimatka oli este ( ja todellakin, mä ansaitsen parempaa.). Ich soll ihn vergessen. Se on nuo yön pimeät(anteeksi, valoisat) tunnit, jotka saa aikaan näitä jossitteluita. Nämä jossittelut on vain jotain kummaa kaipuuta menneeseen, entisiin kavereihin, entisiin kuvioihin. Kuviot, joista olen nyt NIIN out. Olen enemmän oma itseni näin, mutta ihmisiä kaipaa auttamatta.

Kahvipoikaan en törmää vahingossakaan. Puhelinnumeroakin tarjottiin, muissa yhteyksissä, enkä ottanut. Olen hullu. En tiedä pitäisikö omista periaatteista luopua, jos vain ajattelen toista koko ajan? Vai onko se vain niin, että olen onnistunut (taas) kehittämään itselleni pakkomielteen, suuren kuplan, joka on vain omaa fantasiaa? Ehkä mun pitäis nähdä se, jotta tietäisin edes täriseekö kädet. Viimeksi tärisi.

Stars are blind..

And so must be everyone in the music biz.. And obviously they must be deaf too.
Eli kyse on musiikkimaailman uusista tuulista: Paris Hilton: Stars are blind. Ei löydy sanoja kuvailemaan. MITÄ ihmettä te olette ajatelleet kun olette tällaista paskaa ryhtyneet tuottamaan/säveltämään/musiikkivideota kuvaamaan? OMFG. Music Television tätä on jo lähettänyt monta päivää, nyt jopa Radio Nova(!) soittaa tätä sulassa sovussa Lordin kanssa. Inhoni Novaa kohtaan syvenee hetki hetkeltä. Sen tiesin kyllä, että MTV (siis emtiivii) on sielunsa myynyt, mutta että Nova. *yöks*

Mun leipomukset keskeyty munat loppu. (MÄ tartten munaa! Hauskaa, eikö totta.)

Itseruskettavat on naurettavia.

(No jos on kiree,
kannattaa päästää se vireen.
Tä on liikettä ilman hoppua,
täältäpäin tullaan kahdella pyörällä,
tällä tyylillä)

Rullaan,rullaan,rullaan.
Kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
Hei,näin mä rullaan,rullaan,rullaan,
täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.

Pitkän loman/tauon jälkeen on aina niin uskomattoman vaikea saada itsensä takaisin ruotuun. Mä haluun nukkua, valvoa yöt kirjan kanssa, istua laiturilla, surffata netissä vaikka koko päivän ja yön. Pikkuhiljaa pitäisi saada itseni takaisin opiskelun makuun, vielä viimeisen puristuksen ajaksi. Vaikka mieli tekis oikeesti vaan katsoa Gilmoren tyttöjä. Mielenkiintoa on kyllä, en vain halua aloittaa sitä prosessia. Haluan pitää vielä hetken kiinni tästä nuoruudesta. Koen tämän askeleena oikeaan aikuisuuteen. ARGH!

Kun Jukka polkee,
niin pyörä kulkee.
Maisemat vaihtuu,
kun matka taittuu.
Hymy nousee huulille,
huolet haihtuu.

Tää on vapaa kyyti,
tää on vapaa tyyli.
Olo on niin vahva,
väkevä ja villi.

Rullaten rauhoittuu rauhaton mieli,
vanha fillari on mun limusiini,
se on mun yksityinen Jukka-mobiili.

Ei se aikuisuus pahasta ole, mutta luulin aina tässä kohtaa olevani vähintään vakavassa ihmissuhteessa, niin, että mulla ois joku suunnitelma, visio, joku päämäärä. Nyt mä vaan olen, no menis vaikka töihin, sit Ausseihin. Ehkä, jos huvittaa. Häät ja vakiintuminen pelottaa, lapsista puhumattakaan. Kolme vuotta sitten mä en muuta halunnut kuin punaisen talon ja siihen perunamaan. Ehkä laskin toiveeni alitajuisesti Toivevävyn varaan. Se oli se, kenen kanssa ikinä olen kuvitellut tämän tekeväni. Nyt sitä ajatustakaan ei ole, se on liian tylsä, liian insinööri - silti aika täydellinen. Mulla oli toki aina suunnitelma B, jossa pelastan maailman - töitä kehitysmaissa, adoptoituja lapsia ja hyväntekoa. Mä taidan vaan rakastaa kenkiäni liikaa.

Joo, tää on ajatonta liikettä,
kun ei tarvi pitää kenenkään kiirettä.
Eikä ajaa takaa aikatauluja,
voin laulella omia lauluja.
Kun on alla vanha kolmivaihteinen,
lavealla tiellä mä taiteilen.
Jukka-Poika sankari pyöräteiden,
kulkija kestävän kehityksen.

Näin mä taas rullaan,rullaan,rullaan,
kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
Hei,näin mä rullaan,rullaan,rullaan.
Täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.

Tämä itsenäisyys, joka nyt on totta myös päässäni, on siis aika pelottavaa. Jännä sinänsä, että minä kykenen niin moneen, mutta oikean elämän isot päätökset ja ihmissuhteet on liian pelottavia. En hallitse niitä, kontrolli puuttuu. Ulkomailla parasta on odottamattomat käänteet, yllättävät sateet, eksymisen takia löydetyt paratiisit ja kriiseistä jää usein parhaat muistot. Oikeassa elämässä eksyminen jäykistää kauhuun. Mikä erottaa matkailun ja oikean elämän?

Kun kyllästyn taajaman hyörinään,
mä potkaisen pyöräni pyörimään.
Aurinko korkeelta porottaa,
väljemmät väylät jo odottaa.

Kun katupöly täyttää mun sieraimet,
mä laitan liikkeelle ne polkimet,
ja heilautan kättäni hyvästiksi.
Lähden matkaan ja tiedän miksi.

Kai sitä pakenee sitä oikeaa elämää matkoillaan. Sitä todellisuutta. Pitää siis ottaa, ja elää elämänsä matkaillen. Ei paetakseen, vaan madventures-asenteella.

Ilma on raikkaampaa hengittää,
siellä missä liikennevaloja ei nää.
Ja lehtivihree hivelee silmää,
lintuset laulelee sävelmää.

Kun rullaan,rullaan,rullaan.
Kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
Rullaan,rullaan,rullaan.
Täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.

(Suoraan sun korvaan,
mikäs tässä rullatessa.
Ylivoima-studiolta,
kapteeni Ä-ni sessio,
Jukka-poika rullaillee...)

Rullaan,rullaan,rullaan.
Kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
Rullaan,rullaan,rullaan.
Täältä päin tullaan,tullaan,tullaan...
Rul...

Jos joku todella luki tänne asti, kiitos. Mulla on aurinkoihottumaa ja puhuin työasioita puhelimessa tänään, liian aikaisin. Haluan vielä olla ja lukea kirjoja. Sanat on Kapteeni Ä-ni ja Rullaan. Ultimate kesäbiisi!

Sinne se Jussi meni.

Älkää luulko, että olen unohtanut teidät tai muuten vain olen niin bisi änd important, etten ehdi bloggailemaan. Toki olen ollut menossa kiitettävästi juhannuksen aikaan, mutta bloggasin kyllä. Mutta Bill Gates ehkä varasti mun hienon juhannusruusukuvani.

Yllä oleva kuva on minun juhannusyöstäni. Hauskaa ja vaihderikasta juhannusta kyllä tosissaan vietin.. Iloisia jälleennäkemisiä, tyhjiä pulloja, makkaraa, monenlaisen lihan grillausta, palaneita kohtia, reissuja lääkäriin ja laastarien loppumista, rikkinäisiä pyöriä, mutkikkaita ihmissuhteita - kaikkea tätä yhden viikonlopun aikana. Onneksi Jussi tulee vain kerran vuodessa.



Ehdin kuitenkin kaiken keskellä (tietysti, eihän kesäöinä nukuta) pohdiskelemaan ihmissuhdekuvioitani. Toivevävy on todellakin ollutta ja mennyttä, kaunis muisto vain. (Tai no enpä tiedä tuosta kauniistakaan, mutta monta muistoa ainakin..)
Kahvipoikaa en ole nähnyt (liian) pitkään aikaan, ja tällä hetkellä jo todella haluaisin. Pelkään, että olen ehkä oikeasti kiinnostunut. Miksi ihmissuhteet eivät ole noin suoraviivaisia kuin nuo kuvan ohjeet? Mene tuonne, sinne pääset tekemällä tämän. (Toim. Huom. Valkealla pohjalla on teksti: Vedettyäsi narusta poistumisaikaa on 4 minuuttia. Toimiikohan tuo myös ihmissuhteisiin?)

Hyvin pitkästä aikaa..

Onnistuin kuitenkin tuntemaan itseni rumaksi ja mitä vaan, ihan vain sen takia, etten helteen takia jaksanut panostaa. Tänään päätin sitten ryhdistäytyä, ja nyt myöhäiselle lounaalle lähtee uusi, kauniimpi Minä. Tulkaahan kaikki vanhat tutut vastaan, Minä näytän hyvältä!

Myöhäinen lounas olisi sekin itsessään jo raportoimisen arvoinen, ihania ruotsalaisia puvut päällä joka puolella, pettymysruokaa ja kummia sisustusratkaisuja ravintolassa.. Mutta pommi putosi Kahvilassa, minun kantapaikassani. Kahvipoikaa ei näkynyt eikä kuulunut, ja minua suretti. Katsoin ulos ikkunasta, ja Toivevävyhän se siellä. Menneisyyden haamu, vittu luuranko suoraan kaapista. Mies, joka on kaikkea mitä ikinä voit toivoa, ja ei se vaan oikeen toimi. Ja kaikki jää kesken ja..

Nyt se sitten käveli siellä niin fresh&clean, käsi kädessä poikatytön näköisen (keskenkasvuisen) tytön kanssa. Luulin, että säikähtäisin, posahtaisin, mutta ei.
Hetken päästä se tietty tulee kahville, ja JUTTELEE niitä näitä. Hämmentyneitä katseita, kaikki-on-kuin-ennen-paitsi-ei-ole-enkä-mä-kyllä-haluakaan.
Lycka till. Ja minä olen onnellinen, mä näytän paremmalta kuin se tyttö.

Kerro, kerro kuvastin..

..Ken on maassa kaunehin?

Eilen törmäsin (tai välttelin) entisiä lukiokavereita. Tai en edes itse asiassa tiedä miksi kutsutaan ihmistä, jonka nimen tiedät, jonka kanssa jaoit elämästäsi kolme vuotta istumalla samoilla kursseilla. Puhuit ehkä sanan silloin toisen tällöin, mutta et tutustunut, ja nyt yhtäkkiä vuosien jälkeen, Oulun TopSportissa kohdatessa ollaankin parhaat ystävät. Jaetaan kokemukset, ihanaa! Säikähdin tuota välikohtausta niin, että nyt osasin kiinnostua perunajauhojen ravintosisällöstä juuri oikealla hetkellä.. Tämä posse näytti juuri siltä kuin olisivat tulleet näyttämään, että meillä menee Helvetin hyvin. Onneksi olen jo kasvanut lukioajoista ja tiedän, että oikeesti kaikkia vituttaa aika usein.

Onnistuin kuitenkin tuntemaan itseni rumaksi ja mitä vaan, ihan vain sen takia, etten helteen takia jaksanut panostaa. Tänään päätin sitten ryhdistäytyä, ja nyt myöhäiselle lounaalle lähtee uusi, kauniimpi Minä. Tulkaahan kaikki vanhat tutut vastaan, Minä näytän hyvältä!

Six feet under

Kävelin tänään paikallisen supermarketin lihaosastolla, puhuin kännykkään kämppikselleni. 'Tässä rahapulassa saa taas ruveta harkitsemaan Anttilan kulmaa..' (toim. huom. Anttilan kulmalla tarjoat itseäsi. U Know missä mielessä) Vieressä seisoi setä, joka soi minulle piiiiiitkän katseen. Kaikki ei ehkä aina ymmärrä mustaa huumoria.

Ylläoleva sarjakuva on omistettu Kahvipojalle. Siinä ihminen, joka on samalla tasolla, six feet under, jutuissaan...

Shoppailumaniaa

Erst wenn der letzte Baum gerodet,
der Letzte Fluss vergiftet,
der letzte Fisch gefangen,
werdet ihr feststellen,
dass mann Geld nicht essen kann.
- Weissagung der Cree

Vasta kun viimeinenkin puu on hakattu,
viimeinenkin joki on myrkytetty,
viimeinenkin kala pyydetty,
tajuamme,
että emme voi syödä rahojamme.
- Cree-intiaanien viisaus

Kroonisessa talouden epätasapainossani, rahapulassa, shoppailumaniassa, 'mähaluunkaikkinoiihanatkengät'-olotilassa oli hyvä, että sekosin. Kannoin kirjastosta hullutuksissani saksankielisen romaanin, joka heti alkuun pysäytti.

Mulla on kämppä täynnä tavaraa. Epäilemättä 20+ paria kenkiä, kymmenen laukkua, meikkejä kaikissa kauden väreissä, housua, paitaa, mekkoa. Kirjoja, koruja, sisustuskamaakin on niin sairaasti. (Tällä hetkellä lattiakin on täynnä tavaraa, epätoivoinen inventaario, että saisin ostaa lisää kamaa.) Ja rahaa ei ole, mutta tavaraa on. En voi syödä tavaroitani, vaatteitani, niillä ei makseta laskuja. Eikä sitä rahaakaan syödä, jos kulutushysterioin kaiken elävän ensin maan tasalle.

Maslow sanoi sen. Kun saat syödäksesi, saat seksiä ja nukut, haluat kodin. Kun koti on kasassa, haluat kaverin. (ja rakkausSEKSIÄ). Sit haluut valtaa, ja kunnioitusta. Ja sit kasvetaan ihmisenä. Sama pätee mun shoppailuun, kun mulla on punaiset kengät, tartten myös laukun, korut, hameen, paidan, uuden tukan, meikit.. Ja sit ne onkin jo passé.

Överhastighet?

Kävin eilen kaverin kanssa ajelulla pitkin ruotsinkielistä pohjanmaata. (Mikä on muuten Teuva ruotsiksi, kuka vain tietää, vastaa!) Etsittiin täydellistä kirkkoa, ihanaa kaunista valkeaa hääkirkkoa. Ei löytynyt. Punnittiin yhdessä ihmissuhteita, ystäviä, kavereita, vaihtarikavereita. Yllättäen kaikki ne ajatukset, joiden kanssa me kaikki olemme niin yksin ovatkin kaikille niin tuttuja.

Mun paluusta Suomeen rupee olemaan vuosi, einfach unreal! Antaisin pikkusormeni oikeasta Butterzopflista, Croissantista, suklaajogurtista.. Voi kunpa edes saisin hetken Züri HB:llä. Nautiskelen näistä kaipuun tunnelmista, Sveitsiin voin aina palata. 

40 v. ja neitsyt.

Mansikoita ja kermavaahtoa parempaa on ehkä sulatettu suklaa ja mansikat. Who needs men when you have this? Herkuteltiin eilen niin olan takaa, että vieläkin oksettaa. Joskus tämä on vain presiis sitä mitä tarttee. (Vaikka mä olin kyllä eilen jo sauer ja olen itseasiassa vieläkin. Seura oli ehkä väärää mun mielialalle. Tai sitten minä vain olen moukka.)

Videovuokraamon täti suositteli naurua hakeville 40 v. ja neitsyt - 2 tuntia ja 7 minuuttia typeriä neuvoja seksistä, aamustondiksen esittelyä ja noloja hetkiä kortsun kanssa. Ekat 5 minuuttia se jaksaa naurattaa, mutta oli muuten paska ja ihan liian pitkä leffa. En todellakaan suosittele.

Kävin eilen myös apteekissa kosmetiikkaostoksilla, perintö Favora hoitovoide uhkaa loppua. Päädyin sitten ostamaan Eucerin kasvorasvan, mutta kun olin jo maksanut, sain näytteet Decubal rasvasta ja Face Vital rasvasta, ja niitä kokeilen seuraavaksi. Mä tunnen itseni ihan sellaseksi rouvaksi, jolla on iso hattu, kun ostelen kosmetiikkaa apteekista. Onneksi en sentään vielä ostele Louis Widmer tuotteita, se on tähän mielleyhtymään se pelottavin ja se perfect match.

Nyt minä avaudun.

Tässä postauksessa keskityn tilitykseen. Aiheena kanssaihmiset. Kenenkään, toistan, EI KENENKÄÄN, tule ottaa mitään itseensä. Nyt vain haluan avautua omista ja kavereiden kokemuksista, koska nyt vaan vituttaa. Listaan epämääräiseen järjestykseen tilanteita ja ihmistyyppejä. (Jos inhoat 'mä inhoan-listoja' - älä lue!)

• Freeriderit. Jos et omista pesukonetta, miksi et voi maksaa yhteisen koneen käytöstä saati edes varata vuoroa? Bensarahat on keksitty samoin tuliaiset, jos yövyt toisen luona, se toinen joutuu varmasti joustamaan omista suunnitelmistaan. Ku sulla on aikaa, siivoisitko? Taas.
  
• Kaveri jätetään-tyypit. 'Oi tuolla on tuo mun tuttu ala-asteelta', sinä istut vartioimassa pöytää ja laukkuja, koko loppuillan.
  
• Naapurit, joilla on selviä aistihäiriöitä. Jos ei-astmaatikonkin henki pihisee hajuveden tuoksun takia rappukäytävässä, sitä on ehkä hitusen liikaa. Kun alakerrassa ei kuule normaalikeskustelua, on sun kajarit jo lähempänä lounasta kuin kaakkoa.
• Omaan tilaansa tottuneet kaupassakävijät. Minkä tähden se kärry pitää olla poikittain käytävällä?
• Unohdukset ja lupaukset, jotka katoavat kuin tuhka tuuleen.. Mä ihan jotenkin unohdin ottaa suhun yhteyttä! Mä tuun kattoon sua ku oot maisemissa -- ai niin, säkin olit siellä! Mä ku ihan unohdin!

Ja kermana mansikoiden päällä:

• Kaksnaamaset ja muuten vaan itsekeskeiset ja narsistit. Tänään kännissä, huomenna pyhäkoulussa. "Sä voit kertoa aina mulle kaikki." 'No mulla on siis vähän ongelmia Herra X:n kanssa, ku mä..' "JUST niinku MULLAKIN! Siis mä oon huomannut, että mulla on aina vähän ollut.. Ku MÄ en.. No mut pitää mennä, ku mä oon niin bisiändimportant, heido!"

Viimeisen vuorokauden sisällä olen törmännyt Freeridereihin, Kaveri jätetään-tyyppeihin, unohtelijoihin ja oikeestaan noihin kaikkiin. Oon varmasti itsekin ihan joka tyyppiä, mutta eikö me voitais koittaa olla paremmin? Mä en just nyt jaksa ihmisiä.

Moukan tuuria??

Mä en todella tiedä mitä mulle tapahtuu, mä olen kuvitellut olevani liian sivistynyt jalkapalloon. *SIIS, MITÄ järkee tossa päättömässä juoksussa on?* Jostain syystä aina jalkapallosta puhuttaessa palaan hetkiin Saksanmaalla.. Ehkä jalkapallo pitää muistot elossa, tai auttaa varastamaan lähes-yhteisiä hetkiä?

Eilen siis löysin TAAS itseni katsomasta Saksan peliä, ja tällä kertaa PITKÄVETO kädessä!

Minä olen siis pelannut rahapelejä, veikannut voittajia. Pikkuveljeni opasti parhaansa mukaan, kuinka homma toimii. Silti jouduin kassalta kääntymään takaisin, täyttämään uutta kuponkia. Miksei muka saa veikata samaa peliä? Mun maaginen rivi oli 1X1.Mä olin ihan kickseissä, ja samaan aikaan vähän nolo.(Kaikki muut veikkaajat oli a) jalkapallojunioreita b) vanhoja setiä c) keski-ikäisiä suomenruotsalaissetiä) Huimaa tässä on se, että mä todellakin voitin 7,5 euroa! Minä kuulun nyt siihen Suomalainen voittaa aina- joukkoon :D

Eilen kävin myös kavereiden kanssa leffailemassa. Niin, mä oon käynyt tällä viikolla yhtä useesti leffassa kuin Sveitsin kuukausina! Crash oli kokemus. Sekin toi mieleen paljon muistoja, Saksastakin, ja herätti pienen skanditytön unestaan. 'Dies' passiert ja nicht in Finnland?' Toivoa kuitenkin herättivät molemmat, arkipäivän sankareitakin on vielä..

Ps. Sori tää äärimmäisen epälooginen avautuminen, mä oon vaan ihan innoissani. Suomalainen voittaa aina!

Love is a force of nature

Eilen oli tarkoitus katsoa ja nauttia ilta 22 miehestä juoksemassa nahkakuulan perässä, mutta päädyinkin leffaan katsomaan kauniita maisemia (vuoria ja IHANIA miehiä.) Brokeback Mountain on nyt sitten koettu.

Elokuva oli kaunis, karu, surullinen ja klisee samaan aikaan. Kulutin yli puoli leffaa pohtimalla, kumpi on ihanampi Jake vai iki-ihana Heath? Elokuvaan henkeen sopisi Rakkaus on kauneinta, mutta kyllä Heathin aussivaaleus ja ihanat hartiat veti puoleensa tässä leffassa.. Mutta muutoin Jake on kyllä kuumempi. Eli mä otan molemmat :)

Missä olet syöjätär?

Miten tää on mahdollista, että joka kesä käytän huomattavan määrän aikaa JA rahaa kesäkuosin uusimiseen? Uudet housut, caprit, topit, ohuet neuleet, laukut, kengät, sandaalit.. Onnessani tuumin, tämä on niin klassinen ja ihana, että tätä käytän monta kesää..

Tänään on kesän eka hellepäivä, halusin juhlistaa sitä kesävaatteilla, mutta MISSÄ NE ON? Asuuko mun vaatekaapissa joku syöjätär? Kaikki viime kesän ihanuudet on harmaita, elottomia, täysin muodottomia rytkyjä.

Ps. Tätä olen odottanut.

Sveitsi - Ranska tänään. :)

Ihan Marilyn olo..

Kesähamekausi on virallisesti avattu!
Tämä tyttö jätti auton keskustan sivulle ja nautiskeli kaupungin letkeästä tunnelmasta.. (Letkeä tunnelma= pari juoppoa terassilla, muutama koululainen jännityksissään kaupungilla, ja mummot kauppakasseineen..) Tämä tyttö meni julkkisaurinkolasit päällä eurooppalaisissa tunnelmissa, ja hui! Hame lentää.. Onneks on vaaleanpunaista bling-blingiä alla.. ;)

Ehkä tämä näkee jotain eurooppalaisia poikiakin tänään, flirtti tekisi terää..

Football's coming home...

Heute bin ich gut drauf, ich ziehe mich chic an und gehe raus..

Koko kevät on mennyt kuin yhdessä putkessa juosten, täysiä, nytmennäännyteletään! Mitä kaikkea onkaan jo ehtinyt tapahtua, mitä kaikkea olen kokenut ja kuinka monia ylämäkiä on jo kiivetty ylös.

Kapitalisti sisälläni häpeää oman talouselämäni retuperäisyyttä. Yhtä vuoristorataa, välillä keulien, välillä renkaat puhki. Tiliotteista voin muistella legendaarisia rock-retkiä, ja itkeä, SIIIS mitä sä ajattelit, kun et taaskaan ajatellut? Onko ne kultaakin kalliimmat muistot arvokkaampia kuin pysyvän hetkellinen talouden epätasapaino?

Saksan tytöltä bongasin ihanan lauseen, tuo kiteyttänee mun ( tai meidän) elämän asenteen, Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Tänään rauhoitun ja aloitan juhlallisen kuukauden -- JALKAPALLON MM-KISAT! Jalkapallo on elämä (SO NOT). Mutta miehet on komeita, hikisiä ja juoksee vähissä vaatteissa tv:ssä. Need I say more?

Nähdään television ääressä tytöt!

Myrskyn jälkeen

On se kumma, että heti riidan ja pettymysten ja vastoinkäymisten jälkimainingeissa jos erehtyy jollekin avautumaan, tai tuntojaan purkamaan saa masentuneen ahdistuneen kriiseilyn leiman otsaansa. No ok, eilen olin jo vetämässä ranteita auki.

No, tämä parantumisvaihe tuntuu kestävän ikuisesti ja samaan aikaan kun huomaan tulleeni tuplalaskutetuks sairaalasta sekä sekoilen itse omien asioideni kanssa, se tunne joskus aina vähän kärjistyy. Ehkä tämä tästä.

Ps. Kahvipoika... Hmm. Makeaa..

To do:

Parannu.Selvitä paperiasiat, maksamattomat laskut ym.. Tee opinnäytetyö. Ole hyvä lapsenlapsi. Muista röntgenit ja lääkäriajat! Opettele jalkapallon säännöt. laihdu. Syö terveellisesti, opettele kokkaamaan terveellisesti! Hoida kädet! Koita hankkiutua kampaajalle. Siivoa. Ole ystävä, muista ystäviä. Mieti mitä elämälläsi teet? Syö ostamasi mansikat. Opettele sienestämään. Keitä kahvit. Etsi aiempi to do-lista. Löydä Mr. Darcy. Päivitä saksan kielen taitoasi. Laita huuliin vaseliinia. Pese pyykit. Vedä ranteet auki.

Guete Morgä zäme!

Sveitsissä ostin aina halvinta mahdollista instant-kahvia, espressoa, jota käytin kuin huumetta. Reippaasti, lähes puoli kuppia, jauhetta ja kuumaa vettä päälle. UHT-maitoakin kahville näytin, mutta kofeiiniahan kahvista haetaan! Luultavasti näytin samalta kuin Wagner. Ja vielä ihmettelin, miksi siivoojatäti aina vain hymyili pelokkaasti - hullu suomalainen!

Suomessa sentään keittelen kahvinkeittimellä kahvini, mutta tulos on pahempi kuin instant-litkuissa,'Kaikki tämä 20 eurolla'(kahvinkeitin, leivänpaahdin, mixeri ym..) ei ollut hyvä kauppa...

Lähtiskö joku kahaville tänään?

Neiti Pelokas ja Rakkaus

On se niin kumma, että vaikka olen vahvalla lääkekuurilla, tikit vielä paikoillaan ja puhe sammaltaa, silti koen ahdistusta tekemättömistä asioista. Vähintään pitäisi jo lukea opinnäytekirjallisuutta, tai sitten muuten loistaa ja suorittaa. Pestä vaikka mattoja mattorannassa. TJ 24 sairaslomaa. Kuinka sairaslomalla eletään?

Myönnän, tämä ei malttanut pysyä poissa kaupungin sykkeestä (syke my ass, oisko kellään sydänkeuhkokonetta, tällä kaupungilla EI ole sykettä). Ja tietty kävin katsomassa kahvipoikaa.... Mutta ei siitä sen enempää, alan tulla vainoharhaiseksi jo muutenkin. Olen vihainen itselleni - kädet tärisee, sydän läpättää ja päässä pyörii, ja samaan aikaan on niin kotoinen olo. Virallisesti minulla ei ole mitään tunteita mihinkään suuntaan.

Ps. Kirjastosta käteen tarttui ihana kirja: Neiti Pelokas ja Rakkaus. Katsokaas.

Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä.

Rakas isäni muistutti minua tästä kansanperinteestä. Käsityksemme elämäntavastani eroavat - taas. Ok, sinkkuudessa on paskat puolensa. Viime viikkoina olen todella sen kokenut, mutta mä arvostan vapauttani tällä hetkellä liikaa. Mä haluun leikkiä, mutta lähteä Ausseihin tai mihin vaan, heti kuin mahdollista, katsomatta taakseni.

Vastaan siis isälleni: ”Jos ei heilaa helluntaina, ei aidsia adventtina."

Kuumottaako?

Tein syväluotaavia analyyseja suomalaisen terveydenhoidon tilaan soluttautumalla vanhusten joukkoon. Itku pääsee jo "Street Fashion Keskussairaala" :n tasosta. Ok, tiedän, että vaatteet eivät ole prioriteetti sairaalassa. Mutta pliis, kai sillä henkisellä hyvinvoinnillakin on merkitystä? Mun terveydentilan taso singahti pilviin kun sain omat vaatteet päälle. JA miten te kuvittelette, että mä voin flirttailla komeille mieshoitajille sukat makkaralla ja päälläni paita, joka ei takuulla istu kenellekään..?

Muutenkin tämä toiminnan taso oli välillä pelottavan alhainen, viime viikon farssi on jo unohdettu, mutta tälläkin viikolla minulta unohdetaan ottaa Röntgenkuvia! (Ja minut todellakin kärrätään pyörätuolissa, puolinukuksissa monen mutkan päähän valokuvamalliksi, ja sitten osa kuvista unohdetaan!) No ihan sama, se röntgenhoitaja on a) kiva ja b) komee, ja SE flirttaa ;) Eli treffit sinne ensi viikolle ;)

Olen siis takaisin maailmassa, toki vireystilani on sen laatuinen, että analyyseja ja uusia käänteitä suhteestani kahvipoikaan tai muihin miehiin, jotka eivät ole sairaalassa töissä tuskin tulee ihan lähiaikoina, koska minä linnoittaudun kotiin. Kotini on Linnani. Ainakin niin kauan kuin turvotus laskee.

Ps. Susanna, Gilmoret on vanhoja jaksoja :(