On se kumma, että heti riidan ja pettymysten ja vastoinkäymisten jälkimainingeissa jos erehtyy jollekin avautumaan, tai tuntojaan purkamaan saa masentuneen ahdistuneen kriiseilyn leiman otsaansa. No ok, eilen olin jo vetämässä ranteita auki.
No, tämä parantumisvaihe tuntuu kestävän ikuisesti ja samaan aikaan kun huomaan tulleeni tuplalaskutetuks sairaalasta sekä sekoilen itse omien asioideni kanssa, se tunne joskus aina vähän kärjistyy. Ehkä tämä tästä.
Ps. Kahvipoika... Hmm. Makeaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti