Shoppailumaniaa

Erst wenn der letzte Baum gerodet,
der Letzte Fluss vergiftet,
der letzte Fisch gefangen,
werdet ihr feststellen,
dass mann Geld nicht essen kann.
- Weissagung der Cree

Vasta kun viimeinenkin puu on hakattu,
viimeinenkin joki on myrkytetty,
viimeinenkin kala pyydetty,
tajuamme,
että emme voi syödä rahojamme.
- Cree-intiaanien viisaus

Kroonisessa talouden epätasapainossani, rahapulassa, shoppailumaniassa, 'mähaluunkaikkinoiihanatkengät'-olotilassa oli hyvä, että sekosin. Kannoin kirjastosta hullutuksissani saksankielisen romaanin, joka heti alkuun pysäytti.

Mulla on kämppä täynnä tavaraa. Epäilemättä 20+ paria kenkiä, kymmenen laukkua, meikkejä kaikissa kauden väreissä, housua, paitaa, mekkoa. Kirjoja, koruja, sisustuskamaakin on niin sairaasti. (Tällä hetkellä lattiakin on täynnä tavaraa, epätoivoinen inventaario, että saisin ostaa lisää kamaa.) Ja rahaa ei ole, mutta tavaraa on. En voi syödä tavaroitani, vaatteitani, niillä ei makseta laskuja. Eikä sitä rahaakaan syödä, jos kulutushysterioin kaiken elävän ensin maan tasalle.

Maslow sanoi sen. Kun saat syödäksesi, saat seksiä ja nukut, haluat kodin. Kun koti on kasassa, haluat kaverin. (ja rakkausSEKSIÄ). Sit haluut valtaa, ja kunnioitusta. Ja sit kasvetaan ihmisenä. Sama pätee mun shoppailuun, kun mulla on punaiset kengät, tartten myös laukun, korut, hameen, paidan, uuden tukan, meikit.. Ja sit ne onkin jo passé.