Tein syväluotaavia analyyseja suomalaisen terveydenhoidon tilaan soluttautumalla vanhusten joukkoon. Itku pääsee jo "Street Fashion Keskussairaala" :n tasosta. Ok, tiedän, että vaatteet eivät ole prioriteetti sairaalassa. Mutta pliis, kai sillä henkisellä hyvinvoinnillakin on merkitystä? Mun terveydentilan taso singahti pilviin kun sain omat vaatteet päälle. JA miten te kuvittelette, että mä voin flirttailla komeille mieshoitajille sukat makkaralla ja päälläni paita, joka ei takuulla istu kenellekään..?
Muutenkin tämä toiminnan taso oli välillä pelottavan alhainen, viime viikon farssi on jo unohdettu, mutta tälläkin viikolla minulta unohdetaan ottaa Röntgenkuvia! (Ja minut todellakin kärrätään pyörätuolissa, puolinukuksissa monen mutkan päähän valokuvamalliksi, ja sitten osa kuvista unohdetaan!) No ihan sama, se röntgenhoitaja on a) kiva ja b) komee, ja SE flirttaa ;) Eli treffit sinne ensi viikolle ;)
Olen siis takaisin maailmassa, toki vireystilani on sen laatuinen, että analyyseja ja uusia käänteitä suhteestani kahvipoikaan tai muihin miehiin, jotka eivät ole sairaalassa töissä tuskin tulee ihan lähiaikoina, koska minä linnoittaudun kotiin. Kotini on Linnani. Ainakin niin kauan kuin turvotus laskee.
Ps. Susanna, Gilmoret on vanhoja jaksoja :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti