Susanna tänään avautui tästä syksyn maanis-depressiivisyydestä. Kaksi päivää olen jo tuskaillut elämää, syysmasennuksen partaalla. Sairaus vaan jatkuu (Ouzon voima olikin tuskaisen väliaikainen..), mikään ei edisty, ja kun on niin harmaatakin.
Syksy saa myös aina sellaisen jonkun elämänpohdinnan päälle. Koulut alkaa, arki alkaa. Missä minun arkeni on? Mikä on elämäni päämäärä? Ja kun molemmat on vähän vaiheessa, tai välillä jopa ihan kateissa, iskee pienoinen ahdistus. Äiti kertoi serkusta, joka ostaa talon/asunnon. Kun silläkin on kuulemma vähän päämäärää elämässä. Vaikka äiti ei sillä tarkoittanut, iskee ahdistus. Mikä päämäärä?
Heidi-Haus, oma pieni taloni, jonka saan sisustaa niin hullunhassunkauniiksi kuin haluan, ja jossa minä ja perheeni(?) asustellaan tulee aina osaksi ajatuksia näin syksyisin. Hullua. Vielä hetki sitten olin kesäisen huoleton. Mä vihaan syksyä.
2 kommenttia:
Tänään hoksasin, että tietokoneluokan seinälle on kehystetty erilaisia vuoristomaisemia. Ei kovin reilua vilautella sellaisia mulle samalla, kun luokan edestä suolletaan ERP systemsejä. Voi olla pitkä syksy edessä... Hommataanko niitä päämääriä jostain?
Huoh.. Mä odotan kauhulla, kun mun (maanis)depressiivisyys laskeutuu samaan aikaan ensilumen kanssa.
Lähetä kommentti